Friends? Is there any anymore?

Anteeks taas hiljaiseloni. Ei mulla mitään sen suurempaa syytä siihen oo. En oo vaan saanu aikaseks kirjottaa. Pientä edistystä kouluasiassa, sain kerrottua äidille. Se otti asian kevyemmin ku ajattelin. Äiti heitti pari ihan hyvää vaihtoehtoo pöydälle, nyt pitää vaan miettii mitä teen. Eniten mä stressaan isälle kertomista. Mä niin tiedän miten se tulee reagoimaan, ja tuskin se mua kuuntelee ku ei oo aikasemminkaa. Odotettavissa on taas yks riita lisää... Mä niin haluisin olla isän kans väleis, mut ei se anna mulle vaihtoehtoja! Ei kuuntele mun puolta asioista, uskoo ainoostaan mitä mun äitipuoli syöttää sille. Ei se nää edes omia virheitään, saatikka sitten äitipuolen virheitä. Ja niin pitkään ku ne jaksaa mua syyttää äitipuolen maineen pilaamisesta, jota en ees oo tehny, ni unohan koko välien selvittämisen. Mä puhuin omille kavereille mun huolista, ja mä luulin, et se jää meidän väliseks. Ei se oo mun vastuulla, jos mun kaverit puhuu etteenpäin. Ja luuleeko ne tosiaan ettei muut pudasjärveläiset tiiä millanen ihminen mun äitipuoli on? Ite se on maineensa pilannu, sil asial ei oo mitään tekemistä mun kanssa.

Toivepostauksia yritän pikkuhiljaa kirjotella. Yhellä kertaa en saa hirveesti niit kirjotettuu, enkä haluu niist mitää tynkä tekstejä. Lupasin yhden syyslomalla tulevan, mut ei sit tullu. En enää ees pysty pitään lupauksia, hienoa...

Askissa joku kysy mun luonteenpiirteitä, ja sanoin yheks luotettavuus. Sit tuli yks toine, mis vaa sanottiin et "hah, luotettava". Se jäi hämmentämään mua. Eli sinä kuka laitoit sen, jos luet tätä, voisit hieman avata tota. Laitoinki vastaukseks et perustele?, ku aattelin et sen ihmisen mielestä, kuka sen laitto, en oo luotettava. No en ehk kaikkien mielest ookkaa, mut kaikkia ei vaan voi miellyttää.

Mulla ois mielessä vaikka kuin paljo kirjotettavaa, mut en vaa saa puettuu ajatuksii sanoiks. Mun pää on sellanen sekamelska. Mun mielialat vaihtelee päivän aikana naurusta itkuun.

Yks asia minkä oon huomioinu viime aikoina on, kuin hyvin pudislaiset pitää yhteyttä toisiisa. Tälläsen käsityksen ainaki oon saanu. Kumma vaan miten mä oon jääny sen ringin ulkopuolelle? Yläaste aikasista kavereista mulla ei oo jälellä enää montaakaa, jos sit enää niitäkää. Muut on kyl pitäny yhteyttä hyvin ja näkevät usein. No tietty välimatka vaikuttaa, asunha mä aika kaukana. Mut jumalauta netti on olemassa. Mä en jaksa pitää yhteyttä niihin ennää, ku ei ketään tunnu enää kiinnostavan. Vois varmaa siivota facenki kaverilistaa, varmaa 50% on sellassii, jotka vois poistaa kokonaan. Mulla kaveriporukat tuntuu vaihtelevan parin, kolmen vuoden välein. Ilman minkäänlaista pysyvyyttä. Ja minkä hiton takia! Mä en edes ennää itte tiiä. Mussa sen vian on pakko olla. Tyypit kyllästyy muhun parin vuoden jälkeen. Ja se satuttaa ihan helvetisti. En mä voi sitä kieltääkkään. Mikä mus on, et mua ei kestä kun sen pari vuotta? Mä yritän parhaani olla hyvä ystävä, mut ei se tunnu riittävän kenellekkään.

-Miia

Päätöksiä

Laitoin tos vähän aikaa sitte opolle viestiä, et pitäs jutella opinnoista. Eli sillon aattelin sanoo et haluun keskeyttää opinnot asap. Laitoin netin kautta kelalle tiedon keskeyttämisestä, et ei tuu opintotukee turhaan. Ettei sit tuu ongelmii jatkossa, jos sit tulee turhaan. Saa nähä rupeeko ne periin takas tän syksyn tukia. Tän jakson jälkeen siis jätän lukion nyt sit kesken. Turhaan mä siel tunnilla istusin, jos en jatka enää. Oon aatellu, et ettisin sit koulun tilalle jotai töitä. Ei siit tulis mitään, jos vaan olisin päivät kotona tekemättä yhtään mitään.

Nyt ois sitte vaan se hankalin osa eessä. Kertoo porukoille. Isälle kerron vasta kasvotusten, varmaan kesällä. Äidille ois tarkotus kertoo tällä viikolla. Eilen tuli puheeks muutama kouluun liittyvä juttu, mut en saanu sanottuu. Meinasin kyllä, mut emmä tiedä miten mä sen selittäsin.

Päätöksen oon siis tehny jättää ton lukion nyt kesken. Mun pää ei vaan kestä niitä paineita. Tämäkin jakso meni täysin ohi, ni en sais luettuu edes neljään vuoteen. Nyt rupeen sit miettii sitä työjuttua. Varmaan johonki kauppaan pääsee, vaikka ei se mun juttu oo ollenkaan.. Mut parempi se kun ei yhtään mitään.

Keväällä sit haku jonnekkin. Johonki uuteen paikkaan, tarviin täysin uuden alun. Täst kaupunginst ei oo enää mitään jälellä. Tietääks joku jotain sivuu mist näkis, et mis eri kaupungeis voi opiskella jotai tiettyä alaa? Google haku on niin sekava, ku se ei anna kaikkia vaihtoehtoja. Ja jos tiiätte mis voi opiskella nuoriso-ohjaajaks tai merkonomiks ni heittäkkää kommentteihin. Merkonomiks voi varmaa kyl opiskella oikeestaa missä vaan. Oon aatellu jonnekki Keski-Suomeen muuttoo. Pohjoseen päin en mielellään mee, sielt voi sit isält tulla paineita käydä useemmin. Pieni etäisyys, joka on kyl nytki, tekee iha hyvää.

Äiti haluais mun menevän sinne joko jouluna tai itsenäisyys päivän aikaa. Mut en oo viel valmis kohtaamaan niitä ihmisii siellä, mä tiedän et ne ei pidä musta ihmisenä. Melkeen kaikki siel pitää mua ihan kusipäänä, ja ties mitä juoruja musta liikkuu Pudiksella. En ees halua tietää.

-Miia

School and stuff

Taas on ollu vähä taukoo kirjottamisesta. Oon yrittäny saaha tekstiä aikaseks, mut ollu vähä hankalaa. En oo vaa saanu sanoja kirjotettua. Niitä toivepostauksiakaan ei tullu syysloman aikana, toisin ku tavallaan lupasin. Anteeksi siitä! Blogi oli piilotettuna peräti päivän, pistin sen piiloon,, ku en ollu kirjottanu aikoihin. Mut aattelin täs et hieman päivitän kuuulumisia.

Mulle kuuluu tällähetkel hieman sekavaa. En tiiä yhtään mitä mä teen ton koulun kans. Liian isot paineet ja ääh, en oikee osaa selittää. Oon harkinnu sitä vaihtoehtoo et keväällä hakisin opiskeleen amiskaan joko nuoriso-ohjaajaks (kuulostaa tosi hölmölle), tai sit merkonomiks. MInä nuoriso-ohjaajana, senku näkis. Varsinki tässä elämäntilanteessa, ku ei meinaa kouluja saaha loppuun. Toisaalta se kiinnostas. Mut en sit toisaalt tiedä oisko musta siihe hommaan.

Tuo lukio tosiaan ei ota nyt onnistuakseen. Tökkii tosi pahasti, mitä lähemmäs kirjotuksia mennee ni paineet vaan kasvaa. Ja mun pää ei kestä sitä painetta. Kaikenlisäks mulla ei oo mitään motivaatiota lukioon nyt. Mitä enemmän mä asiaa mietin, sen varmempi oon siit, et jätän ton kesken ja vaihan amiskaan. Mut lopullinen päätös pitäs kuitenki tehä lähiaikoina. Mä vaan niin tiedän miten porukat reagoi siihen, jos mä nyt oon jättämäs ton kesken. Isän reaktion mä tiedän jo. Se oli jo niin pettyny, ku kerroin lukevani neljään vuoteen. Se raivostuu, mä niin tiedän sen. Oon isälle muutenki jo niin paha pettymys... Mut omaha on koulutkseni kuitenki. Ja miks stressata ittesä iha loppuu, koulus johon ei oo motivaatiota.

Toi kouluhomma mulla nyt on päällimmäisenä mieles. Jotaki sen kans ois nyt kuitenki tehtävä. Ja jos mä jätän lukion kesken, ni sit mä muutan pois täst kaupungist. Täältä ei oo jääny sellasii asioita minkä takia voisin jäädä. Ei mul oo mitää syytä jäädä tänne. No tietysti äiti ja mun sisko asuu tääl, mut tuntuu, et tarviisin kaikkeen vähä etäisyyttä. No asuuhan täs lähialueella muutaki sukua. En mä vaa tiedä. Etäisyys kaikkiin tuntus tällähetkel niin hyvält vaihtoeholta.

Tälläst tänää. MIks kaiken pitää olla näin hankalaa??

-Miia

Tired

Anteeks taas postaustauosta! Bloggaaminen ei vaan oo jaksanu innostaa, eikä mitään isoa oo ees tapahtunu. Enkä oo keksiny mitään postattavaa. Ask.fm:ään tuli muutamia postausideoita. Kiitos niistä! Kaikki meni harkintalistalle, ja lisää voi heitellä, joko tänne tai askin puolelle. Saatiin viikonloppuna kunnon netti. 4G WLAN Mokkula. Ja hyvin pelittää.

Mitäs mulle sit kuuluu. Hmm, iha ok vissii. En mä oikee tiedä. Koulussa tosi rankka jakso menossa, 3 kurssia kieliä, yh:ta ja psykaa. Itteeni tosin saan syyttää, itte oon lukkarini tehny. Opoki mulla piti olla, mut se oli otettu pois jostai syystä. Ens viikolla selvittelen sen sitte. Kohta on syysloma, onneks. Tarviin taukoa koulusta. Koulun käyminen tökkiii tosi pahasti, motivaatio ihan nollassa. En tiiä mikä siinä taas tökkiii. Kursseja ei kärsi jäähä kesken enää ollenkaa, tai en valmistu neljään vuoteenkaa. Paineet on kovat valmistua. Ei tosiaa oo mitää tietoa mikä siin taas tökkii. Viime jakson lopussa jo rupes tuntumaa tosi raskaalle. Ärsyttää ku en jaksa yhtään mitään. Mitään muuta kotona tee ku istun koneen eessä. Äitiki rupee huomauttelemaan asiasta. Mut sillon mä pääsen pakoon todellisuutta. Varsinki jos mä pelaan Ragnarokkia. Sillon en aattele mitään, keskityn täysin pelaamiseen. Maailma katoaa ympäriltä. Tykkään siit et maailma katoo ympäriltä, saan hetkeks puskettuu kaiken paskan pois mielestä. Haluun vaan pakoon todellisuutta. Todellisuus ei oo sitä mitä mä haluan...

-Miia

Happy! Finally

Mistähä sitä oikeen alottas. Taas ollu hieman taukoo tosta kirjottelusta, vaikka ois kuinka paljo kirjotettavaa. En vaan oo saanu aikaseks, meidän mokkula ei oo toiminu kunnolla parriin päivään. Kaikkee on käyny sen jälkeen ku viimeks nopeesti päivittelin kuulumisia. Oon ollu viimesimmät päivät iha fiiliksissä. Pelkkää hymyä vaan, en oo näin onnelline ollu moneen vuoteen. Tarkemmin ku miettii, ni en viimesimpään seittemään vuoteen. Kerranki asiat alkaa mennä hyvin. Mikä sit aiheuttaa tän onnellisuuden, syy on tasan yks ihminen. Ei varmaan tarvii tarkemmin sanoo, et kuka, taidatte arvata ilmanki. Kaks viikkoo sitte nähtiin, se oli muutama päivä aikasemmin, ku mitä viimeks kirjotin. En vaa sillo tullu mainittua. Oli sillä samalla viikolla tarkotus nähä toiseenki kertaan, mut mä satuin oleen kippeenä loppuviikosta. Tällä viikol nähään vissiin sit taas. Miten yks ihminen voi saaha mun pään näin sekasin :) Muutama tietty sana ja mä sekoon ihan totaalisesti.

Huomen ruotsin koe, tuun kusemaan sen niin totaalisesti. Oon onnelline jos se ees menee läpi. Saa nähä pysyyks ajatukset kasassa huomennakaa. Tänään raahauduin koululle vaan PUOLEN tunnin takia, ei vituta yhtään ei. Ruotsin kertaus siis oli tänään. Tää koeviikko on tosi helppo, vaan kaks koetta. Huomenna se ruotsi ja sit ens maanantaina hissa. Ens viikon tiistaina alkaaki sit jo uus jakso. Se onki sit kunnon tappojakso, 3 kurssia kieliä, kaks enkkua ja ruotsi. Siihe päälle viel psyka, opo ja yhteiskuntaoppi. Eihä tos muute ois mitää, mut 3 kurssia kieliä. Mut iteppähä lukkarini tein, et itteeni saan vaan syyttää. Harmi, etten hoksannu aiemmin tota, oisin ottanu jonku pois sielt, nyt se on vähä myöhästä jo. Toivottavasti jaksan.

Tossa nyt hiema mitä täs on nyt tapahtunu viime aikoina. Yritän ruveta useemmin kirjottaan, nyt vaan on ollu omas pääs nii paljo selvitettävää, et en oo saanu aikaseksi kirjottaa mitään. Enkä haluu saada sen yhen suhteen toivoa liian korkeelle, siks siit pidän vähä matalempaa profiilia. Ettei vaan käy niinku viimeks, tosin mul on täst nyt paljo parempi fiilis. Antaa asioiden mennä omalla painollaan ja kattoo sit kuinka käy. Toivottavasti mahollisimman hyvin.

Eiliseen päivään oon tosi tyytyväine, sain aikaseks tosi paljo. Siivosin omaa huonetta, sain vimeinki maton lattialle. Siivosin muutenki hiema paikkoja. Tosi hyvä fiilis oli kokopäivän, ollu tänäänki. Toivottavasti tää jatkuu!

-Miia

Asuntopostaus, viimeinki

Viimeinki! Se asuntopostaus! Oon ollu pari viimesintä päivää kippeenä, ja oon saanu paremmin nukuttua. Saanu akut ladattua.

Muuttopäivä oli siis 1.7. Muuttoauto oli aamula seittemältä pihas. Kamat saatiin roudattua iha ok. Muutettiin Kuopion sisällä, Petoselta Rypysuolle. Toiselle puolen kaupunkia. Nyt mullon kaverit lähempänä.

Tää asunto on suurinpiirtein samankokonen ku edellinenki, olikohan jonku kolme neliöö pienempi. Kolmio, rivitalon päädys, oma piha. Kuvia en laita, ku pitäs kysyy luvat siihe. Enkä haluu äitille kertoo täst blogista, ainakaa vielä.

Eihä täs näköjää ollu nii hirveesti hommaa. Oon aika huono kirjottamaan jostain tietystä aiheesta. Jos jollakulla on idea mist haluu kuulla mun mielipiteen tai ym, ni heittäkkää tonne alas kommenteihin.

-Miia

Kuulumiset

Sori täst postaustauosta, se venähti pitemmäks ku piti. Tai koko postaustaukoo ei pitän ees olla, mut mulla on vaa nii hirvee kiire ja stressi koulun takia. Ei vaa oo jaksanu ruveta kirjottaan. Koulussa pitkät päivät rupee ottaan oman verosa. Sit ku vielä ei oo saanu kunnolla nukuttua melkeen kahteen viikkoon, ni univelkaa on päässy kertymää, liiaksi asti.

Ei mulla muuta oikeestaa. Saanu huomata ketkä on oikeita ystäviä. Taas ihmiset jaksaa katella mun naamaa sen vuoden tai kaks. Korkeintaa kolme ja sit käännetää selkä. Toisaalta oon jo tohon tottunu... Sellasta se on ollu aina.

Tein tos joku aika sitte ask.fm:än tunnukset, ku oli tylsää. Menkää sinne heittämään kysymyksiä ask.fm/Ebozy

-Miia

Tired, all the time

Viikonloppu ohi. Enkä taaskaan ollu kotona. Mut nyt ei pitäs muutamaan viikonloppuun ollakkaa mitää, ni sais olla kotonaki välillä. Muutenki nii väsyny aina kouluviikon jälkee, et en oo saanu sellasta kunnon taukoo ladata akkuja. Torstaina ja perjantaina en ollu koulussa, aamulla oli nii paska olo, etten menny. Toivottavasti en oo tulos kippeeks, sehä tästä viel puuttus. En halua alottaa sitä poissaolojen keräystä ollenkaa. Viime vuoden jälkee oli 81 selvittämätöntä poissaoloo yhteensä. Aina ku kurssit meni uusiks, ni ne merkinnät vaa jäi wilmaan. Normaalisti viidessä jaksossa saa suoritettua sen 28-32 kurssia, ni mulla niitä oli vaan 12. Et aikamoine kirimine tänä vuonna. Aika paljo mulla onki nyt niitä kursseja mitkä jäi viimevuonna käymättä.

Mitähä muuta mulle kuuluu... Eipä mitään ihmeempiä. Koulua, koulua ja viel vähä lisää koulua. Väsyny oon iha jatkuvasti, ku menin kusemaan sen hyvän unirytminki. Nyt melkee koko viimeviikko meni about 6 tunnin yöunilla, joka ei riitä mulle enää nykyään, ku tottunu siihe 8-9 tunnin yöuniin. Pitää yrittää saaha se käännettyä täs ens viikolla, et jaksais opiskella kunnolla.

Mä oon myös väsyny oottamaan, et asioita tapahtuis. Oon menettäny toivoni melkeempä kokonaan sen yhen näkemiseen. Yritystä kyl löytyy, mut ei aina aikataulut mee yksiin. Mulla on niin pitkät koulupäivät, ja sil on työt ym. Saa nähä tuleeko mistään enää yhtään mitää. Varsinkaa ku en oo oikeestaa ikinä yksi kotona. Ois kyl kiva välillä olla yksinki.

Sitä omaa aikaa kyl sais sillä, et asuis omassa kämpässä. Mut ei köyhällä opiskelijalla oo varaa, vaikka täydet tuet saanki. Mut lukion jälkee lähen ihan varmasti, siihe asti yritän kestää, ellei äiti päätä heittää mua pihalle. Tympii asua vieläki kotona, oisha toi jo 18 vuotiaana aika itsenäistyä. Vaikka kyl melkeen kaikki mun kaverit täällä asuu viel kotona. Mut mä vaan haluisin asuu omillani, mut enköhä mä jaksa oottaa viel sen kaks vuotta.

-Miia

Kiirettä pukkaa

Viimeaikoina en oo ehtiny tai edes jaksanu kirjotella, ainakaa nii paljo ku haluaisin. Koulu vie vaan niin paljo aikaa, enkä viikonloppusin oo ollu kotona. Pitkät päivät vie oman verosa ja oon menny tosi aikasin jo nukkumaan. Parhaimmillaan jo ennen yheksää. Joka on tosi outoo mulle, aikasemmin oon menny nukkumaan vasta puolenyön aikaan tai jopa myöhemmin. Mut hyvä muutosha tää on. Saan pidemmät yöunet ja jaksaa koulussaki sit paremmin. Toivottavasti se näkyy sit kans numeroissa.

Ruotsin kurssin kans oon ihan kusessa! En osaa yhtään mitään, ja mun asenne tunteja kohtaan on ihan paska. Huomenna on sanakoekki ja en oo lukenu viel yhtään. Onneks huomenna on hyppytunti ennen sanakoetta, ni ehtii sit ainaki lukee.

Mun piti lukee sanakokeeseen tänään, mut suunnitelmiin tuli muutos. Menin käymään kaverilla, joka asuu n. 15 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin tosiaan siellä, ja oli hauskaa. Mulla meni taas iha yli, nauroin kaikelle. Mutten oo aikoihin taas nauranu niin paljo. Muutenki tää viikko on henkisesti ollu paljo helpompi. Paljo positiivisempi ajattelutapa ja parempi mieli muutenki koko ajan. Johtuisko tääki siit et nukun niin paljo paremmin? Itellä ollu paljo helpompi olla. Toivottavasti jossaki toisessaki asiassa tapahtus edistystä.. Sitä odotellessa.

Mulla on ollu viimesinä päivinä ollu rasittava korvamato. Hold the line pyörii kokoajan päässä. Opetellaan se ihan kunnolla toisella musiikin kurssilla, et toisaalta ihan hyvä et pyörii päässä. Sen bassoriffi on niin pain in the ass! Mut mun on vaan opeteltava se, ei oo vaihtoehtoja.

Tällästä tänne. Onks jollakulla postaustoiveita? Sen luvatun asuntopostauksen kirjotan kuhan on enemmän aikaa. Sen teko on venähtäny pitemmälle ku piti. Mun langattomasta hiirestäki loppu patteri, enkä tiiä mis meidän patterit on. Huomenna pitää ettiä uudet patterit, en osaa käyttää läppärin omaa hiirtä Oon niin tottunu kunnon hiireen. Läppärin hiirellä ei voi ees pelata ro:ta.

No joo. Mä taidan pikkuhiljaa painua nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

-Miia

Paluu arkeen

Koulut sit alko. Eilen oli vaan puolen tunnin päivä, mut tänään oli sit ihan täys päivä, kaheksasta neljään. Huomenna saman pitunen, torstaina meen onneks vasta puol kymmenee. Väsyttää nyt jo, noi aikaset aamut ku ei oo mun juttu. Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, oltiin mummolassa Tervossa. Toi viikonloppu sinänsä vituttaa mua vähän, oisin voinu nähä sitä jätkää sillon. Mutku en ollu kotona, ni ei voinu. :( sniff.

Seuraavat viikot menee sit koulun kans, on niin pitkiä päiviä. Kolmena päivänä kaheksasta neljään, yhtenä puol kymmenestä neljään. Perjantai on onneks lyhempi, vaan kaheksasta yhteentoista. Onneks ei oo ku 5 kurssia, ni ei oo niin rankkaa. Noista viidestä kaikenlisäks 2 on musiikkia. Tänään oli kaks musiikin tuntia. Melkein vuos ku oon viimeks ollu musiikin tunnilla. Nyt mä muistan miks mä rakastan musiikin tunteja, meillä on ensinnäkki niin hyvä opettaja. Ja kerranki on aine, jossa oikeesti oon hyvä. Huomenna jo seuraava tunti <3

Eipä mulla tän ihmeempiä, pitää aikasin mennä nukkuun, et jaksaa lähtee aamulla kouluun.

-Miia

Paska fiilis

Liikaa vapaa-aikaa, ehtii liikaa pyöritellä asioita päässä. Samat ajatukset koko ajan. Tuun kohta hulluks! Eikä oo ketään kelle puhua niistä, menin pilaamaan välit parhaimpiin kavereihin. Oma vikaha se oli, mut ei se oloa helpota.


















Tolta musta tuntuu. En ansaitse olla onnellie, ku oon aiheuttanu niin paljo paskaa muille. Tiiän, ettei se oo totta, mut silti vaa tuntuu sille. En osaa olla onnellinen pienistä asioista. Mikään ei tunnu olevan tarpeeks, et nostais mun mielialaa. Sitähä ne mun kaveritki sillon yritti, ku ne tuli käymää. Ja mä vaan aiheutin lisää paskaa. Miksen osaa olla tyytyväinen mihinkää??

-Miia

Viimenen lomaviikko

Viimenen lomaviikko, en haluais mennä kouluun.

Klikkaamalla saa kuvaa isommaks!

Varsinkaan kun mun ekan jakson lukujärjestys näyttää tolta! Ihan hitosti hyppytunteja, vihaan niitä muutenki jo. Tiistait tulee oleen niin rasittavia, joka himputin välissä hyppytunteja. Aineet tosin on ihan kivoja, kaks musiikin kurssia, yks hissaki. Filosofia menee, ruotsi on iha perseestä.Mut pakolliset ruotsit on käytävä, ei oo vaihtoehtoja. Mulle riittää kuhan pääsen ne läpi, ja kirjotukset kans.

Kolmas opintovuosi lukiossa. Kaikki mun kaverit, paria lukuunottamatta, saa lakin tän vuoden jälkee. Mä jään viel vuodeks homehtuun lukioon. Hohhoijjaa. Tänä vuonna pitää kiriä kiinni ne kurssit mitä viime opintovuonna jäi käymättä. Toivottavasti ei tuu samanlaista sairastelukierrettä ku viimeks. Muuten en ikinä valmistu ees lukiosta. Oon iha ihme ikuisuusopiskelija kohta.

Jos oisin vetäny tiukille, oisin saanu luettua kolmeen ja puoleen vuoteen, mut mieluummi otan sen puoli  vuotta lisää. Ei tuu kauhee stressi, ettei taas ala koulu ahistaan. En haluu samaa fiilistä enää, se oli ihan perseestä.

Ei innosta yhtään mennä kouluun, ajatukset jatkuvasti ihan jossain muualla. En jaksa nyt sen tarkemmin ruveta luettelemaan. Mut ei varmaa hirveesti tarvii arvailla mis mun ajatukset pyörii. Onneks osittain käänty sentää unirytmi isällä ollessa. Tänäänki nousin aikasin. Ei tartte ruveta valvoon yli 24 tuntii. Viimeks siit tuli nii paska olo.

Onneks oon saanu nyt paremmin nukuttua, isällä nukuin tosi huonosti. Ja sen lisäks näin painajaisia, joka yö. Nyt oon nukkunu about 8-9 tuntia joka yö. Aamullakki oon noussu aikasemmin, ku yleensä lomalla.

Nyt mä aijon ottaa irti viimesistä lomapäivistä, toivottavasti tulis muutaki tekemistä ku istua yksin kotona. Alkaa tympimän ku en tee yhtään mitään. Yksin en viitti lähtee mihinkää, ellei oo ihan pakko. Eikä yksin oo muutenkaa kiva lähtee mihinkää.

-Miia

Kysymyksiä ja vastauksia

 Kiitos kaikille kysyjille! Paljon tuli kysymyksiä!


 Miten sulla ja sillä jätkällä menee?
En oikee osaa sanoo mitää, ollaan vaan sovittu et nähään täs joskus. Vaikee sanoo enempää.

 Millaisen elämän kuvittelisit itsellesi 10 vuoden päästä?
Töitä, ehkä perhe, taloudellisesti hyvä tilanne.

 Onko kiva kun koulut alkaa? Anna kesälomalle arvosana.
Toisaalta on, toisaalta ei. Kesäloma saa arvosanan 7. Ois voinu mennä paremmin, enkä oikee saanu mitää aikaseksi.

 Jos saisit 1000e, mitä ostaisit?
En mitää, pistäsin säästöön, et sais joskus sen ajokortinki hankittua.

 Ootko käyny ulkomailla? Missä? Minne haluaisit matkustaa?
Kanarialla ja virossa. Haluisin matkustaa vaikka minne, mm. Yhdysvaltoihin, Venäjälle, ympäri eurooppaa

 Haluaisitko lapsia? Montako ja tyttöjä vai poikia? Mitkä ois kivoja nimiä lapsille?
Ehkä, kaks tai kolme, molempia. Nimiä en osaa sanoo, kaikki on tavallaan kivoja.

Mitä harrastat?
bloggaamista ym. muuta dataamista. 

 Paljasta joku nolo juttu itsestäsi.
Möläyttelen asioita, joita ei sais sanoo. Nolaan sil itteni aika usein.

 Oletko aamu vai iltaihminen? Miksi?
Iltaihminen. Inhoon aamuja ja aikasia herätyksiä.

 Mikä on sun suosikkieläin? Haluisitko lemmikkejä?
Koira. Haluisin koiran itelle.

Paljon oot pitkä ja paljon painat?
163 cm, painoa on iha liikaa.

 Paras karkki?
Sirkus aakkoset

Mitä muuttaisit menneisyydestäsi?
Vaikka mitä. Tulis liian pitkä lista, jos meinaisin ne kirjottaa tähän

 Luetko mitään lehtiä?
Sillon tällön Savon Sanomat, muuten ei tuu luettuu.

 Meikkaatko? Pidätkö huolta ulkonäöstä? Anna joku kauneusvinkki.
Meikkaan, joskus. Tottaikai pidän huolta ulkonäöstä. En osaa antaa mitää vinkkejä.

 Millainen rahankäyttäjä oot? Tuhliri vai pihi? Mihin yleensä käytät rahojasi?
 Huono rahankäyttäjä, tuhlaan kaiken mitä saan... Riippuu yleensä tilanteesta mihin ne sit menee.

 Ootko ottanu jo iloa irti täysi-ikäisenelämästä ;-)
Osittain, kesällä juonu iha liikaa... 

Tylkäätkö mökkeillä? Onko teillä mökkiä? Missä?
Meil ei oo mökkii, ni en osaa sanoo et tykkäänkö vai enkö.

Mistä ostat vaatteesi? Suosikkivaatekappaleesi?
 Vähä kaikkialta, farkut on kivoja

 Saitteko sovittua ystäviesi kanssa sen asian kun puhuit heistä täällä blogissasi?
Osittain, mut ei oo välit ihan täysin kunnossa. Mut antaa ajan näyttää mhin menee sit.

 Kumpi on ärsyttävämpää: syysräntä vai kevätloska?
 Molemmat yhtä rasittavia

Elämäsi paras päivä?
Liian monta :3

 Ootko pussaillu ketään? Millaista oli ;-)
 Oon, oli kivaa. Viimekerrasta tosin on jo aikaa.

 Millainen opiskelija olet?
HUono, luen läksyjä liian vähä, ja oon laiska lukemaan kokeisiin.

 Millainen ystävä olet?
 Tätä pitäs kysyy mun ystäviltä, mut omasta mielestä iha semi. En mikään paras.

 Millainen sisko olet?
Varmaanki aika rasittava :D

 Millainen tytär olet
Uuh, nyt pistettiin paha. Isälle varmaanki iso pettymys. Muuta en kyl osaa sanoo. En oo ollu mikään paras.

Millainen äiti olisit? Miten kasvattaisit lapsesi?
Ää, miks pitää kysyy näin vaikeita. Kai oisin ihan hyvä. Kasvattasin varmaa suht tiukasti, mut kuitenki et on omaa vapautta.

Kerro viisi faktaa elämästäsi jota emme vielä tienneet ;-)
 Mitähä te ette vielä tiiä? Mä välitän mun siskoista, vaikka ne välil meinaaki tehä musta hullun! Perhe on mulle tärkee, en tiiä mitä tekisin ilman sitä. Oon 24/7 kotona ja se ärsyttää mua itteeniki jo. Kun oon yksin, puhun itelleni, ihan ääneen, eli oon hullu :D Oon saamaton, en saa ikin mitää aikaseks. Ja se ärsyttää mua itteeni.

 Mikä on sun lempiväri?
musta, mut nyt viimeaikoina oon alkanu tykkäämmään kans punasesta. Vihree on kans iha kiva

Keräiletkö mitään?
En.

Seuraatko mitään tv-sarjaa? Millaisista ohjelmista tykkäät? 
Kaikkia eri csi sarjoja ja amishit: rintamakarkurit on toinen mitä seuraan. Rikossarjat ja dokumentit on mun lemppareita.

 Tykäätkö uimisesta? Entä auringonotosta?
 En erityisemmin kummastakaan.

 mikä on kantasi aborttiin?
Hyväksy hyvästä syystä.

mikä on kantasi kuolemantuomioon?
Kuolemantuomio on vaan helpompi tuomitulle, ei tartte vankilassa miettiä omia tekojaan.

- mitä puoluetta kannatat?
En oikeestaa mitään

- aiotko säästää itseäsi avioliittoon?
En, mut jos ei sitä ennen tunnu oikeelta, ni sille ei voi mitää. En siis mitenkää tarkotuksella, mut jos se menee sinne asti ni sit menee.

- kiinostaako ympäristön ja eläinten oikeidet?
Kiinnostaa

- mitä ajattelet kasvissyönnistä?
Ei mulla mitään sitä vastaan oo, mut en jotenki vaan osaa ymmärtää miks.

- mitä ajattelet asevelvollisuudesta?
Hyvä vaan et miehet osaa puolustaa omaa maataan tarpeen tullen.


- onko ehkäisy eettisesti oikein?
Miksei olis? Kyl mieluummi ehkäsy, ku vahinkolapsi.

- onko sua koskaan kiusattu? Miten?
On, aika pitkälti siten et on jätetty yksin. Ja henkisesti.

- mitä ajattelet uskovaisista ihmisistä? Entä atesteista?
Ei mulla mitään kumpiakaan vastaan oo. Uskokoon mihin haluaa.

- jos olisit viettämässä elämäsi kuuminta rakasteluhetkeä ja partnerisi pyytäisi sinua haukkumaan kuin koira, haukkuisitko?
Niin absurdi kysymys! Luultavasti en, outoo... Tappais halut aika nopeesti

- mitä ajattelet islamin-uskosta?
jokanen uskokoon mihin haluaa

- mitä ajattelet maahanmuutosta?
Kiintiöpakolaiset on iha ok, turvapaikan hakijat on vähä rajoilla. Töihin peräsä tulemine iha ok. 

- määrittele seuraavat ihmisryhmät ja kerro mielipiteesi heistä: pissikset, hipsterit, ganstat, hipit, rockarit, ernut
Pissikset on niitä ärsyttäviä teinityttöjä, jotka ihkuttaa kaikkea mahollista. Ja vetävät kännit joka viikonloppu. Rasittavia mun mielestä.

Hipsterit? En osaa kuvailla. Iha ok porukkaa, kai?

Ganstat. Koviksia, tai ainaki luulevat olevasa.

Hipit, Luonnonsuojelijoita, ja ottavat asian tosissaan. Ei mulla näitä vastaan mitää oo.

Rokkarit, kuuntelee rokkia ja muu musa on niitten mielestä iha paskaa.

Ernut, ei sovi muihin "lokeroihin"

Ei mulla mitään ketään näistä vastaan oo. Jokanen on sellanen ku on. Pukeutukoot mite haluaa ja eläköön elämääsä mite haluaa.

- top3 kuumimmat mieajulkkikset
 en kattele julkkiksia, ei jaksa kiinnostaa.

Mikä susta tulee "isona"?
Lakimies tai sit yhteiskuntatieteilijä tai jotai sinne päi.

Tykkäätkö käsitöistä? Tekninen vai tekstiili?
En. koulussa olin kyl tekstiilissä.

Osaatko tehä kielellä mitään temppuja? Esim. Saatko kieltäsi koskemaan nenään?
osaan jotaki

Oletko taikauskoinen?
En kai 

Lempikouluaineesi?
Musiikki ja nyt lukios oon ruvennu tykkään hissasta,  uskonnosta ja yhteiskuntaopista

Millainen käsiala sulla on?
Huono, mun isälläki on parempi ku mulla.

millasta musaa kuuntelet?
Aika laidasta laitaan, eniten rokkia ja räppiä

oliko kiva muuttaa toiseen taloon?
Maiseman vaihdos on tehny iha hyvää, vaikka muutettiin kaupungin sisällä

mitä odotat ensi lukuvuodelta?
Paljo lukemista.

millanen on sun normi päivä?
Lomalla vai kouluaikana? Lomalla nukun pitkään, enkä saa mitään aikaseks. Kouluaikana käyn koulussa, tuun kotiin ja oon koneella lopun illan.

 millasii sun kaverit on? ja millasessa seurassa viihdyt?
Mun kaverit on ihania, ku ne kestää mua ja mun juttuja. Viihyn sellases seuras jos voi olla oma ittesä ja on hauskaa

vituttaako?
No shit sherlock :D mulla vituttaa aina

mitä aattelit tehhä lukion jälkeen?+ onko vara suunnitelmaa?
OIkeustieteelliseen tai amk:on yhteiskuntatieteitä. Jos ei näihin nappaa ni saatan mennä tulliin töihin, ku ne kouluttaa oman henkilöstönsä, ni ei tartte koulutusta.

jos nyt saisit yhen toivomuksen, niin mitä toivosit?
Perhesuhteet kuntoon.

riiteletko usein?
Nykyään vähemmän, mut silti ihan liikaa.

Kotona jälleen

Kotiuduin tosiaan, eilen. Olin matkustamisen jälkeen vaan nii väsyny, etten jaksanu päivitellä mitään isompia. Kaikenlisäks juna oli yli puol tuntia myöhän, vaikka eipä ne meinaa koskaan olla ajallaan. Mun myöhässä olo ennätys ei varmaan tuu hajoon vuosiin. Parhaimillaan juna on ollu myöhäs melkeen viis tuntia. Tää oli joku pari vuotta sitte.

Kirjottelen siit mitä isäl sit kävi tarkemmi tulevalla viikolla. Aion ottaa viikonlopun rennosti. Viikolla pitää kans kääntää unirytmi kohilleen. Nyt kesällä on päässy repsahtaan pahasti. Täytyy varmaan käyttää jo hyväks toteamaa käytäntöö, valvoo yks yö kokonaan. Seuraavana iltana väsyttää kyl sit makiasti. Asuntopostaus pitää kans kirjotella täs joskus, kuvia en varmaankaa voi laittaa. Niitä varten pitäs kysyy äidin lupa, ja en ainakaa viel haluu sen tietävän blogista.

Koulun alkuun viikko, ois kesäloma voinu jatkuu vielä. Tänä lukuvuonna pitää opiskella ahkerasti, ettei jäis kursseja kesken enää yhtään. En haluu viimestä vuotta vetää kovin täyteen, ku tulee ylppäritki, vaikka kirjotan uskonnon jo ens keväänä alta pois. Mut 2014 kesäl onki sit 9 kirjaa luettavana, 5 ruotsin ja 4 yhteiskuntaopin kirjaa. Kunnon luku-urakka. Seuravaan, ja viimeiseen, kevääseen jää sit englanti ja äidinkieli. Toivottavasti saan kaikki läpi. Ruotsi mua eniten huolettaa, onneks voi viel viimesenä keväänä yrittää uudestaan, jos ei syksyl mee läpi. Sillä sen kirjotanki jo sillon. Mut toivotaan et menee kerralla läpi.

Kysymyksiä voi edelleen heittää, pikkasen tarttis viel lisää. Ne voi heittää joko tän postaukse kommentteihin tai sit muutamaa postausta vanhempaan.

-Miia

Nyt mä lähen kotiin.

Kissa nostettu isän kans pöydälle, tosin ei tavalla jolla sen oisin halunnu hoitaa. Olin sanonu muutamia asioita pikkusiskopuolelle, ja se kerto sit mun isälle ja äitipuolelle. Tässä talossa ei tosiaankaa voi kehenkää luottaa. Ja kaikkihan oli taas mun syytä. Mua syytettii täysin mun äitipuolen maineen pilaamisesta, joka tosiaankaa ei oo totta. Kyl muutki on huomannu, millane se on. Samalla keskusteltiin isän kans oikeestaa kaikki asiat halki. En jaksa nyt sen tarkemmin ruveta selittään. Ehkäpä täs joskus. Huomenna lähen kotiin, tarviin aikaa miettiä mitä mä teen. Täällä ei oikeen oo sellasta omaa rauhaa, et sais rauhassa miettiä. Oon isälle kauhee pettymys, ku lähen aikasemmi ku oli sovittu, mut en jaksa välittää siit nyt. haluun vaan pois. Tuntuu pahalle, etten kestä olla tääl. Isä tietää nyt ahistuksesta ym. Toisin ku luulis. Mähän kaiken teen väärin, näissä ihmisis ei oo mitää vikaa. Okei, mäkin teen virheitä, mut silti. Täällähä kaikki on niin täydellisiä, kukaan ei tee mitään virheitä. Just. Kaikki on mua vastaan, joka ei kyl yhtään yllätä.

Menin sit itkemään isän eessä. Oikeestaa kaikkien eessä. Olen heikko, tiedetään. Ois pitäny olla itkemättä. Mitähä mä sanon äitillekki syyks, ku tuun etuajassa. Kai mä sanon totuuden, ihan ku isällekki. Nyt mua ahistaa entistä enemmän. En tosiaa nyt jaksa, enkä pysty kirjottamaan sen tarkemmin. Ehkä huomenna junassa. Tai voisha melkee olla kylälläkki ens viikonlopun ja sit sunnuntaina lähtee kotiin. Näkis kavereita, niiden seura taitas olla just sitä mitä tarviin.

Mut leimattiin siks pahaks ihmiseks. Teini-iässä tein virheitä, mut miks mua edelleen rankaistaan niistä! Niille ei taida merkata mitään, et myönnän virheeni. 

-Miia

Kysykää!

Päivä päätty sit paskimmalla tavalla. Meidän koira, josta kerroin jo aikasemmin, lopetettiin. Mun äitipuoli sai tahtosa läpi!!! Vaikka toisaalta koira oli vanha, mut silti. Eikä mulle annettu mahollisuutta antaa viimesejä hyvästejä, joka vituttaa mua tosi paljo. Mun isä on ihan tossun alla, se nyt kyl ei oo mitää uutta tietoo.

Aattelin muute tehä kysymyspostauksen, joku tais siitä kysyykki. En oo vähään aikaan tehnykkää. Eli heittäkkää kysymyksiä kommentteihin. Sit ku tarpeeks tulee kasaan niin teen postauksen niistä. Kysykää mitä vaan, katotaan sit vastaanko, jos menee liian henkilökohtaseksi. Eli nyt vaan kyselemään!

R.I.P Kiki <3

-Miia

Broken

Tänää oli paljo helpompi päivä ku aikasemmi. Ehkäpä se täst nyt alkaa helpottaa. Olis itelläkki paljo rennompi olla, vois olla oma ittesä. Paria viimesenä päivänä en oo ees jaksanu olla poikien kans, joka on tosi outoo. Aina aikasemmi oon ollu niitten kans aamusta iltaan. Vetäydyn kaikista vaan kauemmas, ystävistä ja perheestä. Miks elämän pitää olla näin hankalaa? Tääl on mua kohtaan kokoajan jotenki negatiivinen ilmapiiri, tai sile musta tuntuu. En saa oikeen mitään kasaan. Viel 13 päivää jälellä, sit takas kuopioon. Menis mahdollisimma nopeesti!

-Miia

I'm done

Mul o nii paska fiilis. Ja reilu puolet ajasta on vast menny, mitä mun pitäs tääl olla. En tiiä jaksanko. Viikonloppuna rupes helpottaan, mut nyt tänää on ollu tosi itkune päivä. Ei vaa tuu loppuu. Kaks päivää oon ollu täysin omissa oloissa. Ei haluta olla muitten seurassa.

Haluisin lähtee samantien, mut oisin sillon vaa isälleni pettymys. Vaikka pettymys sille oon jo. Sain sille sanottuu siit neljään vuoteen lukemisesta. Eikä se uskonu, et sairastelin keväällä jatkuvasti. Pettymys isän kasvoilla oli kova. En oo se täydellinen tytär, jonka se on aina halunnu.

Tälläst tänää. TOivottavasti kohta helpottas, muute joudun oikeesti lähteen aikasemmin ku piti. Ja mitä mä sanosin edes syyksi??

-Miia

Menneisyys satuttaa

Tää päivä oli kiireinen. Aamulla heräsin ekan kerran jo kuudelta koiran haukuntaan. En olis halunnukkaa nukkua. Muutenki huonosti nukuttu yö kaiken mietittävän takia. Onneks nukahin kuitenki viel uudestaa, vaikkakin vaa tunniks.

Päivä meniki touhutessa poikien kans. Kahessa viisvuotiaassa ja yhes kaks ja puol vuotiaas riittää töitä, vaikka kivahan niitten kans on olla. Ihania pikkusia. En pärjäis tääl ilma niitten seuraa. Kävin illlemmalla kans kävelyllä, ihan yksin. Yritän käydä päivittäin pienel kävelyl yksin, saan ajatella ihan rauhassa ja tuulettua. Mä tarviin vähä sellasta omaa aikaa saada ajatella. On nii paljo ajateltavaa. Koulutki alkaa kohta.

Mun mieli on kyl aika selvä sen jätkän suhteen nyt. Haluun yrittää uudestaa, ei ehkä oo se viisain päätös, mut meen tunteiden mukaa. Mun tunteet sitä kohtaan ei oo muuttunu mihinkää, vaik luulin olevani siit jo yli. En sit vissii ollukkaa. Päätin kerranki ottaa riskin, ja toivottavasti se kannattaa. Kunpa mun ei vaan tarttis katuu sitä päätöstä, toivotaan parasta.

Mun äitipuoli haluis lopettaa meidän koiran. Koen tän koiran edelleen osaks omaks, ku se on ollu meil iha pennusta, vaikken asukkaan enää tääl. Syytti sitä toisen koiran tekosista, ja muutenki haluis sen vaan pois. En oo aikasemmin mun isän olevan niin vihanen mun äitipuolelle, tai no en tiiä oliks se vihane, mut äkäselle se kuulosti. Ei iskä sitä helpolla anna lopettaa. Enkä minäkää halua.

Tää seuraava on sit ihan oma ajatus, todenperäsyydestä en sit tiiä, mut mun mielest mun äitipuoli haluaa sen koiran pois vaan sen takii, ku se on todiste et mun isällä on ollu joskus joku toinenki nainen. Mun äitipuoli on jo monen vuoden ajan halunnu lopettaa tän kyseisen koiran. Muutenki mun äitipuoli remontoi taloa, eikä tääl oo enää montaakaa juttua entisellään, epäilen samaa syytä tähänki. Ja meidän (mun ja mun kahen täyssiskon) kans sil on ollu ongelmaa, ihan kuin se ihan tahallaan haluis savustaa meidät pois mun isän elämästä. Onko tää sit totta, siitä en tiiä. Mut tää on mun mielipide asioista.

Täst tekstist taitaa aika selvästi nähä, etten oo äitipuoleni kans väleissä. Puheväleis oon, mut siihen se jää. Sen verran pahoja sanoja, jotka satutti pahasti, on tullu hänen suustaan, etten voi noin vaan unohtaa. Mut mun on vaan pakko hyväksyy se fakta, et hän on nyt vaan osa perhettä, halusin tai en. Äitipuolen naama mua eniten muistuttaa niistä vanhoista jutuista, jotka pistää ahistaan. Voin jopa suoraan sanoa, et vihaan tätä ihmistä. Tämän ihmisen takia jouduin käymään läpi helvetin, juuri siinä iässä kun etsin itseäni, ja olisin tarvinnut tukea. Tän ajan takia mulla on pahat itsetunto ongelmat ja luottamus ongelmat. Mut mä korjaan niitä kokoajan, pikkuhiljaa. Vuosii viel tulee kestään, ennenkuin ne on pois.

Syvät arvet jäi, mut osa niistä oli myös ihan omaa syytä ja tyhmyyttä.  Kunpa mä voisin ottaa takaisin sen päätöksen muuttaa isälle. Mut en voi, mun on opittava hyväksymään tapahtunut. Ehkä vielä joskus.

-Miia

Toinen mahdollisuus

Näin facebookissa kuvan, jossa oli teksti: "Stop being afraid of what could go wrong, and start being positive about what could go right."  Se iski aika arkaan paikkaan, mut se on kuitenki se totuus. Mä ajattelen melkeen aina asioista negatiivisesti, koska pettymys ei sillon oo niin paha. Mut jos en koskaa uskalla ottaa riskiä, en tuu myöskää saavuttamaan mitään. Enkä saamaan sitä mitä haluun.

Elämä on aikamoista uhkapeliä, joskus onnistuu ja joskus ei. Se fakta on vaan hyväksyttävä. Joskus on annettava toinen mahdollisuus, ja mul taitaa olla se edes.

-Miia

Henkisesti koetuksella

Edellisen postauksen kirjotin hetkessä. Piti lähtee käymää tuulettumassa pihalla välissä, lähin kävelemään vaa johonni suuntaa. Sain ajatella rauhas, kerranki. Vaikka ei ne mun ajatukset yhtään selvenny. Facen kautta (kiitos puhelimen) juttelin sen jätkän kans samalla.

Miks just nyt, ku on muutenki niin paljo juttuja? Miks melkeen kahen kuukaude jälkee? Mikä toi sen takas? Niin paljo kysymyksii, joihin en uskalla kysyä vastauksia. Viimesimmä kyl kysyin, mut ei se osannu sanoo siihe mitää.

Osittai haluun kokeilla uudestaa, osittain taas pelkään, et muhun sattuu uudestaan. Ja se on mun pahin pelko. En uskalla ottaa tälläsis asioissa mitää riskejä, ku pelkään et muhun sattuu. Ehkäpä mun nyt tulis sit ottaa se riski siit et muhun sattuu. Miks ihmissuhteiden pitää olla näin hankalia?

Mä en saa mun ajatuksii oikeen kokoon. En todellakkaa osannu oottaa tätä tapahtuvan, tuli iha puun takaa. Tuli muutenki aika paskaan väliin, ku ahistaa tääl isäl olo jo iha tarpeeks. Oon kyl nyt henkisesti aika koetuksella. Mut enköhä mä selvii, ainaki suurinpiirtein. On kyl paljo asioita mietittävänä just nyt.

-Miia

Kriisi

Shiiit, nyt tää jätkä lisäs mut facessa. Oon siit kyl jo yli, mut pieni osa musta haluis yrittää uudestaa. Mä en tiedä mitä mun pitäs nyt tehä. btw. mun ilme oli varmasti näkemise arvone ku hoksaasin. Helppikkää, ja antakaa mielipitteitä!

MUOKS! Lisäsin kaveriks, mut mielipiteitä saa silti antaa!

Sattumaako? Epäilen.

Terveiset pohjosesta! Täällä ollaan, ainaki fyysisesti. Henkisesti kyl tuntuu, et oisin muualla. Eilen tulin tänne ja pitäs olla elokuun 11. päivään asti. Oon varmaa henkisesti iha lopussa sillon, ja seuraavana päivänä alkaa koulu.

En oo ilmottanu yhellekkään kaverille täällä, et oon kaupungis. Ei innosta nähä kavereita sen yhen viikonlopun jälkeen. Vaikka se ulkopuolisuuden tunne taitaa olla vaan mun omasta päästä kiinni. En oo sellases kunnos henkisesti, et tekis mieli nähä ketään. Tää toiminta voi aiheuttaa menetettyjä ystävyyssuhteita, mut se ei jaksa tällähetkellä kiinnostaa yhtään.

Päivisin olo on iha ok. Vaikka en oikeen meinaa löytää paikkaani. Iltasin iskee pienehkö ahistus, vaikkei yhtä kova ku aikasemmin. Eilen ku tulin tänne, mun pikkuveljen ilme oli aivan ihana, ku se näki mut. Mun pikkuveljen takiahan mä oikeestaa tänne tuun. Ja sit siskopuolen kahen pojan takia, varsinki vanhemman. Niin kiintyneitä noi lapset muhun. Kuinka paljon voi sydäntä lämmittää kun kaks 5-vuotiasta tulee halaamaan! Aivan ihania pikkusia. Mun pikkuveli on mulle tosi tärkee. Se pitää mut henkisesti paremmassa kunnossa, ku mitä olisin ilman sen seuraa.

Eilen juttelin hieman iskän kans ihan niitä näitä. Ja sit mun rahatilanne tuli siin esiin. Ku totesin et mul ei oo tilil hirveesti rahaa, ni mun isä vaan totes, ettei pidäkkää olla. Se lause jäi vähä mietityttää, et mitä se sil oikee meinas. Joku juttu siin on oltava taustalla, en vaan tajuu et mikä. Joku pointti siin kommentis pitää olla, ei mun isä sitä muuten ois sanonu. Muuten on nää kaks päivää menny olosuhteisiin nähen paremmin, ku oletin. Lasten kans touhuillu koko päivän, pieniä taukoja siellä täällä.

Tänään ku  kävin täs illalla galleriassa, huomasin et tää jätkä, jonka kans oli säätöö tos loppukevääst, oli tsekannu mun profiilin. Ei olla puhuttu melkeen kahteen kuukauteen ja yhtäkkiä sit tää. Epäilen, et ois sattumalta käyny. Ei tollast käy sattumalta. Mitähä se oikee meinaa?? No katellaan käykö täs lähiaikoina mitää uutta.

-Miia

Anteeksi!

Edellinen postaus sai aikaan kommenttien tulvan. Sekä positiivista et negatiivista, mut ihan hyvä vaan et saa sitä kritiikkiäkin.

Sen edellisen postauksen tarkotuksena ei todellakaan ollu leimata ketään huonoks ystäväks, eikä todellakaan satuttaa ketään. Muutama sanokin, et ensin ois pitäny puhuu kavereiden kans. He oli siin iha oikees. Mut kukaan ei oo täydellinen, jokanen tekee virheitä joskus. Mä tein täs kohtaa virheen. Kaikkee ei pidä heti kirjottaa tänne.

Mä en osaa ajatella asioita muiden kannalta.  Tai siis osaan, joissain asioissa. Mut sillon ku tollaset tunteet, kuten edellisessä postauksessa, tulee pintaan, en osaa aatella sitä et loukkaan muita. Mä loukkaan niitä, joista mä välitän eniten, liian monesti.

Pyydän anteeks niiltä, joita edellinen postaus loukkas. Se ei ollu mun tarkotus, enkä sitä ees halunnu. Yritin vaan pistää ajatuksia sanoiks. Tiiän oon ihan kamala ystävä...

-Miia

Selittelyä

On tullu jo kyselyä tohon edelliseen postaukseen liittyen, joten aattelin hieman selittää mikä siin on kyse.

Viikonloppuna oli siis pari kaverii käymäs täällä, ja oli iha kiva viikonloppu. Käytiin Animeconissa ja hauskaa oli. Ainoo huono puoli oli, et välil, aika useinki, tunsin itteni tosi ulkopuoliseks. Varsinki sillon ku nää kaks rupes puhuun sellasista asioista mistä mulla ei ollu hajuukaan. Nää molemmat on samassa koulussa, ja usein, jostain syystä, puhe käänty heidän kouluunsa, ja muuhun kaupungissa tapahtuneeseen. Tää sai mut tunteen itteni tosi ulkopuoliseks, ku en tienny yhtään mistä nää kaks sattu puhuun. Enkä tienny mitä sanoo.

Onko tää ihan aitoo fiilistä, vai kuvittelenko mä kaiken päässäni? Seurana on parhaat kaverit, mut silti fiilis on ihan sama ku aikasemmin. Mussa on pakko olla jotain vikaa, ku ihmiset ei jaksa mua kovin kauaa. Tällästä pientä ongelmaa taas, itseasiassa aika isoki ongelma. Mä en jaksa tällästä...

-Miia

Something is wrong with me

Mikä mua vaivaa?? Oli seura mikä hyvänsä tunnen itteni ulkopuoliseks. Etäännyn kaikista, enkä ees haluais, nii vaa käy. Musson selvästi jotai vikaa.

Viikonloppuja

Viikonloppu meni ihan hyvi. Ihan positiivisissa merkeissä. Jäi kyl hyvä fiilis

Perjantaina käytiin äidin kans viinijuhlilla kattomassa yön keikka. Siel sato kaatamalla vettä ja eikä meillä tietenkään ollu sateenvarjoja matkassa, eli ku kotiin pääs olin ku uitettu koira. Onneks en sairastunu. Kevään aikana tuli sairastettuu ihan tarpeeks.

Lauantai meni iha rennoissa merkeissä. Äiti lähti käymään yhen ystävättärensä luona illalla. Mä taisin hiema innostuu juomaan ja sunnuntaina oli kyl sen mukane oloki. Ei ollu kovin paha krapula, mut ei ollu hehkee olo ollenkaa. Sunnuntai meni siis krapulassa, hups.

Viime yönä juteltiin siskon kans ihan kunnolla. Ei varmaa oo tollasta keskusteluu käyty ikinä. Mut oli kiva, juteltiin vähän kaikesta. Tuntuu sille et mun sisko ymmärtää mua ehkä parhaiten noissa mun perhejutuissa ku kukaan muu. Taitaa johtuu siitä, et meil molemmilla on samantapasta juttua taustalla. Itkulta ei meinannu välttyy sillon. Mut loppujen lopuks oli hyvä olo siit et pysty puhumaan asioista. Me ollaa tosi samanlaisii loppujen lopuks, paljo enemmä ku luulin.

Siin keskustelus tuli esille se, et pitäs puhuu isän kans näistä jutuista. Tuli siin sit mieleen, et voisin kirjottamalla kertoo. Voi miettii tarkkaa mitä aikoo sanoo, ja voi sit muokata sitä tekstiä. Muutenki pysyis ajatukset paremmin kasassa. Kirjottamine on mulle niin paljo helpompaa, kun kertoo kasvotusten. Mut en rupee kirjottaan ennenku meen sinne. VAsta sitte ku tuun takas elokuussa.

Pyrin tälläviikolla tekeen esittelyn meidän uudesta kämpästä. Mut kattoo nyt saanko sit aikaseks, ku on niin paljo muutaki juttua.

Nyt ei tuu tän isompii mieleen. Seuraavaan kertaan!

-Miia

My story

Mä en voi enää pakoilla mun menneisyyttä. En oo halunnu puhua tietyistä asioista, mut enää en voi pakoilla. Mä en tällämenolla tuu koskaan meneen eteenpäin niistä paskista ajoista. Täysin en koskaan voi unohtaa, mut mun on joskus hyväksyttävä oma menneisyyteni. Enkä voi hyväksyä sitä, ennen kuin pystyn puhumaan siitä julkisesti. En voi piilotella loputtomiin näitä asioita. Asioiden piilottelu ja pakoilu vaan pahentaa mun oloo. Siks aattelin hieman valaista teitä rakkaita lukijoita mun menneisyydestä. Mul ei ollu helpoin teini-ikä, paljo enemmän ongelmia ku normaalilla teinillä.

Mun lapsuus on ihan normaali, siihen asti et vanhemmat eroo. Se tapahtu samana kesänä kun täytin 11, eli vuonna 2006. Se oli tosi iso järkytys. Sitä ei vaan usko, et se vois tulla omien porukoiden kohalle. Kova valinta oli, et jääkö isälle vai lähteekö äidin mukana uudelle paikkakunnalle. Mulle päätös oli kuitenkin aika selvä. Olin aina ollut äidin tyttö, joten lähdin uudelle paikkakunnalle. Ensimmäinen muutto oli siis edessä. Vuoden 2006 syksystä en muista paljon mitään. Jotain asioita muistaa, mut muuten on ihan pimennossa ja sumusta se aika. Sain heti kyl uusia kavereita. Hyviäkin sellasia.

Vuoden 2006 syksy meni sulatellessa tota eroa. Eikä asiaa yhtään helpottanu se, et isän luokse tuli uus perhe jo seuraavana jouluna. Ja mulle isä päätti kertoo asian puhelimessa, kun olin matkalla isäni luokse. Sillon en sitä niin tajunnu, mut nyt tajuun et tosi epäkohteliasta ja tosi loukkaavaa kertoa noinki iso juttu puhelimessa. Mun mielestä se olis pitäny kertoo kasvotusten ja antaa aikaa sulatella uutista. Mun isä ei antanu mulle aikaa sulatella sitä, sillä uus perhe oli jo siellä vastassa. Oon tosi loukkaantunu vieläki tosta tavasta. Mun isä on kuulemma äidille myöntäny toimineensa väärin, mut mulle ei oo hiiskunu siitä sanaakaan. Ja en tuu unohtaan tätä loukkausta, ennen ku mun isä myöntää mulle suoraan tehneensä väärin.

Aluks tulin ihan hyvin toimeen uuden perheen kans. Ystävystyin kaksi vuotta nuoremman siskopuoleni kans. MIelestäni mulla ei mitää isompaa ongelmaa ollu heidän kanssaan. Kaikki suju hyvin.

Kesällä 2007 sain äidiltäni shokkiuutisen, olimme muuttamassa taas. En halunnut muuttaa pois ystävien luota, mut eipä mun mielipidettä kysytty. Muutama vuos myöhemmin äitini kuitenkin myönsi, et olis voinu jättää muuttamattakin. Mut tehty mitä tehty. Ei ollu taas helppoo muuttaa. Juuri kun oli saanut kavereita.

Uudella paikkakunnalla asiat ei mennytkää niin hyvin kun edellisellä kerralla. Jäin porukan ulkopuolelle. Mua kiusattiin ja jätettiin yksin. Asiaa ei helpottanu yhtään mun siskon ongelmat, joista en tähän se tarkemmin rupee selittään, mut rankkaa aikaa oli. Tosi paljo kaikkee kerralla. Mä oman tapani mukaan sit päätin lähtee ongelmiani karkuun ja tein päätöksen muuttaa isän luokse takas. Tota päätöstä kadun tosi paljon. Ilman sitä paljon paskaa ois jääny kokematta. Mut paljo hyviiki juttuja ois jääny kokematta, eli hieman kakspiippunen juttu. Kaikenlisäks mun isällä ja äidillä oli paljo riitoja ton eron takia ym vastaavaa. Mun isä käytti mun huonoa tilannetta hyväkseen ja manipuloi minua osittain. Mut loppupeleissä päätös oli kuitenki mun. Yks asia on minkä oisin halunnu isäni sillon sanovan: " Sä et voi juosta ongelmias karkuun.". Ton lauseen kuulin vasta monen vuoden kuluttua.

Kunpa vaan oisin jättäny menemättä isälle. Mä kadun sitä niin paljo, et rupee ihan itkettään. Niin paljo kyyneliä ja paskaa ois jääny kokematta. Mun elämä ois ollu ilma tota päätöstä niin paljo helpompaa. Mut tehtyä ei saa tekemättömäks. Ton päätöksen takia mun seuraavasta kahesta ja puolesta vuodesta tuli täyttä helvettiä.

Tost kahesta ja puolesta vuodesta ei oo helppo puhua. Siihen liittyy niin paljo kaikkee, etten pysty kaikkee kertomaan. Peittelen muutamaa asiaa läheisiltä, enkä halua puhua niistä. Liian kivuliasta. En haluais muistella tota aikaa, mut jotta mä voisin siirtyy eteenpäin ja saada ongelmat korjattua, mun on puhuttava asioista. Kaikkee en tosiaan pysty kertomaan vieläkään, mut yritän kertoo mahdollisimman paljo. Herkemmille voisin sanoo sen verra, etten suosittele lukemaan. On sen verran rankkaa tekstiä. Ja tutuille, jotka ei halua uskoa mun puolta tarinasta voivat lopettaa lukemisen saman tien. En jaksa kuunnella valitusta siitä kuinka pilaan toisten maineet. Ite ne sen tekee.

Tosiaan kesällä 2008 muutin isälle. Samana keväänä syntyi mun aivan ihana ja rakas pikkuveljeni. Mun pikkuveljest tuli mulle ton ajanjakson aikana tosi tärkee. Ensimmäinen puoli vuotta meni ihan ok, ilman isompia ongelmia. Tietty oli nää perus uus-perhe ongelmat, muttei mitään isompaa. Sit pikkuhiljaa asiat alko mennä huonompaan suuntaan. Rupesin saamaan valituksia muu äitipuolelta. En mä aluks ottanu sitä kovin tosissaan. Ei se niin pahaa ollut.

Mut kaheksannen luokan syksyllä asiat alko vaan pahenemaan. Sain entistä enemmän valituksia, ja mun painosta tuli mun äitipuolelle ongelma. Hän ei millään halunnu hyväksyy mua sellasena ku oon. Ja jos suoraan sanotaan, pidän häntä painorasistina. Hänen mielestään kaikkien pitäisi olla laihoja ja muutenkin samasta muotista tehtyjä. Tästä asiasta tuli se isoin vääntökapula meidän välillämme. Siitä isoimmat riidat tulivat. Niin pitkälle kun mä muistan mulla on ollu enemmän tai vähemmän ylipainoa.

Teininä en tietenkään kuunnellut yhtään mitä äitipuoleni minulle sanoi. Kapinahenkeä, uhmasin hänen tahtoaan. Ei ollut kovin järkevää. Mut en mä tässä ainoa syypää ole, niinkuin jotkut mulle sanoo. Kyl riitaan tarvitaan aina kaks. Mun äitipuoli ärsytti minua tahallaan, ja minä muutenkin kiivasluontoisena hermostuin. Me molemmat olisimme voineet käyttäytyä kypsemmin ja järkevämmin. Molemmissa on syytä tapahtumiin. Syytä ei voi laittaa kummankaan niskaan kokonaan.


Onneksi minulla oli ystävät, joiden avulla pystyin koulussa edes hetkeksi kotiolot. Koulu oli mulle pakopaikka, vain pakosta jäin kotiin. Kotona tunsin itteni täysin arvottomaks, ja turhaks, jota kukaan ei halunnu. En ollutkaan se täydellinen tytär, jonka isäni halusi. En saanut hyviä arvosanoja, enkä  muutenkaan ottanut valituksia vastaa hyvällä, vaan sanoin vastaan. Tunsin itteni täysin epäonnistuneeks. Olin täysin arvoton.

Yhdeksännen luokan aikana tilanne vain paheni ja paheni. Minun painostani tuli äitipuolelleni pakkomielle. Sain samasta asiasta valitukset parhaimmillaan neljä kertaa päivässä. Aamulla, ennen kouluun lähtöä, koulun jälkeen, navettatöiden aikana, ja vielä illalla. Isäni lupasi minulle, että parantaa asioita. Mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Se, että oma isä rikkoo luottamuksen, teki mulle sen etten vieläkään pysty luottamaan kehenkään. En ees itteeni.

Keväällä 2011 tuli stoppi. Totaalinen stoppi. Olin juuri ollut viikonlopun äitini luona täällä kuopiossa. Linja-autossa ennen Lapinlahtea sain paniikkikohtauksen. Edes limsapullon avaaminen ei sujunut ilman kyyneliä. Soitin äidilleni, etten pysty menemään enää takaisin. Jäin Lapinlahdella pois, ja äitini tuli hakemaan minua. Tästä päätöksestähän isäni raivostui. Meinasi tulla hakemaan minut takaisin, ja vaikka olisi tullutkin en olisi suostunut menemään enää takaisin.

Isäni haukkui minut ihan täysin puhelimessa tuona päivänä, ja silloin kuulin ne sanat, jotka hänen olisi täytynyt sanoa jo vuosia sitten. "Et voi juosta ongelmiasi karkuun." Miksi vasta nyt? Miksei aikaisemmin? Mikset sanonut sitä silloin, kun nuo sanat olisi pitänyt sanoa ensimmäisen kerran?

Kaiken lisäksi hän päätti sekoittaa asiaan ystäväni, jolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa! Ystäväni kuitenkin päätti pysyä minun puolellani. Olen syvästi loukkaantunut isälleni tuosta päivästä edelleen. Tietysti itsekkin sanoin asioita, joita en oikeasti tarkoittanut. Olen loukkaantunut siitä, ettei hän tehnyt asioille mitään vaikka niin lupasi. Se vei luottamukseni kaikkiin ihmisiin.

Tämän kaiken takia välini isään ovat todella viileät. Emme pidä yhteyttä juuri ollenkaan. Käyn kyllä siellä, mutta suurimmaksi osaksi vain pikkuveljeni takia. En halua, että hän unohtaa minua. Isälle meneminen ahdistaa aina. Ja illat siellä ovat todella hankalia. Päivisin riittää niin paljon tekemistä, etten ehdi miettiä menneitä. Illalla kaikki vanhat asiat tulevat mieleen ja silloin ahdistus iskee. Välillä todella pahasti.

Mitä minulle jäi käteen tästä ajan jaksosta elämästäni? Huono itsetunto, epävarmuus itteäni kohtaan, huonot välit isän puolen sukuun, oma kuva vääristyi, en ole tyytyväinen mihinkään mitä teen, tunnen epäonnistuneeni, en ollutkaan se täydellinen tytär jonka kaikki halusivat. Sain kuitenkin muutaman todella hyvän kaverin tuona aikana ja paljon hyviä kokemuksia ja muistoja heidän kanssaan. Pääasiassa muistot ovat kuitenkin negatiivisia.

Joskus isän luona asuessa pelkäsin henkeni puolesta. Pelkäsin, että äitipuoleni tulee tappamaan minut huoneeseeni. SIksi pidin oveani aina säpissä. Osittain tuon takia pelkään edelleenkin pimeää. Turha pelkohan toi nyt kuitenkin oli, ei se nyt niin hullu ole kuitenkaan.

Haluan korostaa, etten syytä ainostaan isääni tai äitipuoltani asiasta ja tapahtumista. Jokainen meistä kolmesta olisi voinut hoitaa asioita eritavalla. En minäkään ole täydellinen, kyllä minussakin on syytä kaikkeen siihen paskaan. Mutta ei se kaikki ollut minun syytäni, kuten olen kuullut sanottavan. Ja on sen yksi tärkeä henkilö sanonut suoraankin. Eipä enää sen jälkeen ollut niin tärkeä...

Tällästä oon siis joutunu kokemaan.Oon joutunu kokemaan paljo enemmän ku oisin koskaan halunnu. Noi kokemukset kyl kovensi mun kuoren. Muutenkin kun yläaste on sitä aikaa, et etitään sitä minä-kuvaa. En näytä tunteitani, enkä kerro niistä. Piilottelen asioita, koska luulen ettei ketään kiinnosta.

En oo se sama ihminen, joka naiivina lähti isän luo ongelmia karkuun. Enkä tuu koskaan olemaankaan se sama tyttö. Olin täysin sinisilmänen isäni puheita kohtaan. Hän käytti heikkoa tilannettani äitiäni vastaan. Jouduin vanhempieni kiistakapulaksi. Eikä se ollut kivaa, tunsin olevani kuin jokin tavara, jota heitellään paikasta toiseen. Jouduin samaan tilanteeseen vielä toiseenkin kertaan.

En tuu koskaan unohtamaan mitä isäni luona tapahtui. Anteeksiantokin voi olla hankala antaa. Tällähetkellä en voi edes ajatella antavani anteeksi kaikkia niitä tekoja. Ainakaan ilman kunnollista anteeksipyyntöä. Tuntuu vain että isäni olettaa, että olen siirtynyt etteenpäin. Muttakun en ole. En voi unohtaa, arvet on liian syvät. Ja ne arvet eivät koskaan parane.

Ei ollu helppoo kirjottaa näitä asioita ylös. Joitakin jouduin jättämään pois, koska en halua kaikkien vielä tietävän niistä. Mut terapeuttista kyl oli kirjottaa tapahtumia ylös. Ehkä mä viel opin hyväksymään kaiken tapahtuneen, tekemättömäks sitä ei saa kuitenkaan.

Pahoittelen, jos teksti on sekavaa. Ei tosiaan ollu mikään helpoin homma tehä tää. Mut toivottavasti tää auttaa teitä ymmärtämään miks oon herkkä ym.

Seuraavassa postauksessa kirjotan sit jo positiivisemmista asioista! Nähdään silloin!

-Miia

Netti toimii!

Sain netin eilen illalla toimimaan. Jippii! Nyt voi taas roikkuu netissä. No ei, pitää purkaa tavaroita. Kävin äsken kaupungilla, ja mä jopa pyöräilin sinne. Nyt hapottaa ihan sikana. Mut silti on sillee hyvä fiilis, ku sai lähettyä. Jotai kuus kilsaa siit varmaa tuli yhteensä, en oo ihan varma. On toi varmaa sen verta pitkä matka kuitenki, etten ainakaa ihan heti viitti rupee kulkeen pyöräl koulus. Ensin varmaa nostan kuntoo paremmaks ja sit rupeen pyöräileen kouluun. Saiskoha sitä nostettuu jo ennenko koulut alkaa? Vaatis kyl aika paljo töitä, ja lähen heinäkuun loppupuolella Pudiksellekki. Voisha tuota kyl kokeilla.

Nyt on tää pari päivää kyl tosi positiivisis mielis. Tekee varmaan se, et tietää ystävien tulevan ja saa sit niitten kans viettää aikaa. Tulee kyl oleen paras viikonloppu ikinä, tai ainaki pitkään aikaan. Sitä viikonloppuu odotellessa. Tää on just sitä mitä oon kaivannu, ei tarvii yksin istua kotona. Piristää mielialaa just sillä tavalla mitä oon halunnu. Ihanaa saada kavereita ympärille.

Paljo riittää vielä purkamista. Munki huone on viel täynnä laatikoita. Se asuntopostaus tulee ehkä ens viikolla. Viimestään ennenko lähen Pudikselle. Riippuu paljolti siitä miten tätä saa siistittyä. Tosi huonolla tuurilla tulee vasta elokuussa, mut enköhä saa sen tehtyä joko ens viikolla tai sitä seuraavalla. Oon kyl tosi tyytyväinen siihe mitä ollaan nyt muutaman päivän aikana jo saatu, vaikka paljo on viel purkamatta.

Meil taitaa olla aika rasittava seinänaapuri. Tänä aamuna meillä kävi sähkömies, joka vahingossa oli pysäköiny autosa tämän meidän naapurin autopaikalle. Tää nainen oli ihan raivoissaan asiasta. Kävi paukuttamassa meidän ovee ja sit ku avas ni kauheet valitukset. Kyl mä ymmärrän, et ottaa päähän, et toiset pysäköi hänen autopaikalleen, mut ois kyl voinu käyttäytyä asiallisemmin. Varsinkin kun kyseessä oli sähkömies, joka ei voinut tietää, ettei siihen voi pysäköidä. No kohta tää sähkömies lähtee hakemaan jostain muualta tarvikkeita, ja kun hän tulee takas ni tää nainen rupee hieman aukoon päätään hänelle tossa pihalla. Oli kuulemma uhkaillu poliisilla ym. Että tälläne naapuri meillä. Saa nähä minkälaisia valituksia saadaan tältä naiselta. Mut on kyl toi et rupee ulkopuoliselle aukoon päätään, menee mun mielest vähä yli. Mitä mieltä te ootte? Menikö naiselta yli vai oliko teidän mielestä hän oikeassa, et valitti asiasta? Pistäkää mielipiteitä!


Eipä mulla ollu muuta. Seuraavaan kertaan ja pistäkää tosiaan mielipiteitä tämän meidän naapurin käytöksestä. Must vähä tuntuu, et mä tuun luultavasti ottaan hänen kanssaan yhteen vielä. Moikka!

-Miia

Muutto

Eilen me äidin kans muutettiin. Aamulla heräsin joskus kuuden maissa. Päivä meni about kolmen tunnin yöunilla. Seittemän aikaan muuttoauto tuli pihaan, ja sit alkoi tavaroiden pakkaus. Siin meni vaan reilu puoltoista tuntia, eli suhteellisen nopeesti.

Sitte lähettiinki petosen asunnon pihasta viimestä kertaa. Mä olinki jo kaivannu maiseman vaihdosta. Tavaroiden purku oli sit hitaampaa. Kaikenlisäks tääl rypysuolla oli edellisten asukkaitten tavaraa, jotka oli sit tiellä. Ihan hyvin auto saatiin onneks purettua. Melkeen heti ku cargon ( firma, joka hoiti meidän muuton) auto oli lähteny, alko satamaan vettä. Sitä jatkuki sit koko päivän.

Koko rulianssi hoitu noin neljään tuntiin. Isoilta ongelmilta vältyttiin. Pieneksi ongelmaksi koitui meidän sohvan saaminen olkkariin. Onneks oli asiansa tunteva muuttomies, joka sai sen apurinsa kanssa kuitenkin pyöriteltyä sisään.

Jos muuttofirmaa mietitte voin suositella cargoa. Hoiti meille jo kolmannen muuton, ja aina saatu hyvää palvelua, kuten tälläkin kertaa. Asiakaspalvelukin toimii.

Postausta asunnosta tulossa sit kun se on sellasessa kunnossa, et viittii esitellä. Tällähetkellä laatikoita on joka nurkassa. Tällä viikolla en ainakaan pysty sitä tekemään.

Eilen mut yllätettiin ihan totaalisesti. Kaks mun kaverii on tulossa viikon päästä perjantaina tänne! Ihanaa saada seuraa. Varsinkin kun kyseessä on mun parhaat kaverit. Tulee vaan hieman kiire saada paikat siihen kuntoon, et mahutaan oleen tääl. Eilen kysyin jo alustavasti äitiltä, et saatasko me olla kolmistaan täällä koko viikonloppu. Tai ainaki yks yö. Varmaa vastausta en saanu. Toivottavasti saatas.

Mulla ei edelleenkään toimi nettitikku läppärissä. Täytyy varmaan käyttää sitä jossain ja yrittää selvittää et mikä siin on. Vika on mun läppäris, koska siskon koneella ei oo mitään ongelmaa. Kyllä se mulla yhdistää, mutta ei aukase mitöön sivuja. Jää vaan muodostamaan yhteyttä. Selaimena mul on mozilla. Osaisko joku auttaa?

Blogin postaukset on siis kännykän varassa. Onneks sentään tässä netti toimii. En osaa enää olla ilman nettiä.

Viimeyönä nukuin jotain 15 tuntia. Nyt ei kyl väsytä yhtään. Voisin pikkuhiljaa nousta sängystä ylös ja  lähtee syömään aamupalaa. Sit pitääkin ahkerana ruveta purkamaan laatikoita. Saa kysellä jos kiinnostaa! Onko kellään postaustoiveita, niitäkin saa laittaa.

Seuraavan kertaan!

-Miia

Ei ollu mun päivä

Niin kuin otsikosta huomaa, tänään ei oikeen mikään menny putkeen. Ensinnäkin nukuin viimeyön tosi huonosti. Aamulla hoksasin, etten pääse kirjautuun sähköpostiin. Pitäis varmistaa, et se on oikeesti mun. Ja tietenkään en muista mitään juttuja, kun kyseessä on joskus vuonna pottu ja nakki tehty sähköposti, eli kauan sitten. Tän takii jouduin tekeen uuden skypenki.
Seuraavaks ei netti toiminu läppäris ollenkaa. Kyllä näytti et nettitikku ois yhistäny, mut ei mikään sivu auennu. Mikä oudompaa, mun siskon koneella netti toimii täysin ongelmitta. Ihan ku ei muutenkaa olis hermot tarpeeks kireellä. Mut onneks sentää puhelimes netti pelittää.
Kaikenlisäks mulla on hermot tosi kireellä. Sen takii oon ottanu siskon ja äidin kans vähä yhteen. Saa nähä mitä huomisesta tulee.
Huomenna on nimittäin muuttoauto seittemältä aamulla pihassa. Ei vituta yhtään, ei. En ois halunnukkaa nukkuu aamulla. Toi muutto muutenki vetää hermot tosi kireelle, iha ku en ois jo muutenki tarpeeks heikkohermonen. Muutenki iha älyttömästi stressiä tän kaiken takii. No huomisen jälkee helpottaa, ainaki toivottavasti.
Ihan kivahan on kyl vaihtaa maisemaa välillä. Tää tavaroiden pakkaaminen ei vaan oo kivaa. Ja stressi ja kaikki. No huomenna se on sit onneks tehty. Toivottavasti en vaan räjähä kaiken paineen ja stressin alla. Siitä ei seurais mitää hyvää.
Mut mä häivyn nyt pakkaan viimesetki kamat ja sit meen nukkuun, jotta jaksaa aamulla herätä. Toivottavasti saan paremmin unta ku viime yönä. Kunnon yö unet tulis kyl tarpeeseen.
-Miia

Yön mietiskelyjä

Niin se aika vaan kuluu. Yks lapsuudenystävä, jonka oon tuntenu jostain kolme vuotiaasta, on kihlautunu. Vastahan me oltiin viattomia pikkulapsia. Aika kuluu ihan liian nopeeta. Mut ton huomaaminen pisti miettimään asioita, keskellä yötä taas vaihteeks.

Muutaman vuoden päästä tulee se aika, et ihmiset ympärillä alkaa perustaan perheitä. Ja tällähetkellä tuntuu, etten mä pysty näkeen muita onnellisina. Tottakai olisin kaikkien puolesta ilonen, ei oo siitä kyse. Nykyään muutenki ku näkee jonku onnellisen parin, itelle tulee tosi masentunu olo. Tulee sellanen olo, etten ite koskaan tuu pääseen samaan tilanteeseen. Nyt varsinki on tosi hankalaa, ku toi viimesin juttu nyt meni miten meni... Kyllä mä siitä oon yli, mut silti se meinaa vähä kummitella mielessä. Eikä oo mikään ihme, ensimmäinen "säätöhän" se mulle oli. Se oli ensimmäinen kerta, ku tunsin et joku oikeesti välittäis. Mut paskat kävi, olin väärässä. Taas kerran.

Kyl mäkin haluisin olla jonkun kanssa onnellinen, vaikka saatan väittääkki et en tarvii ketään. En vaan haluu, enkä osaa, myöntää et haluun jonkun rakastavan mua. Väitän kaikille, etten mä miestä tarvii, mut totuus onki sit ihan jotain muuta. En jostain syystä uskalla myöntää mitä oikeesti haluun.

Varsinki nyt tarttisin jonkun joka kuuntelee ja jaksaa mua. Oon niin yksinäinen. Tuntuu, et etäännyn kaikista ihmisistä. Jopa omasta perheestä. Kavereiden kanssa juttelu on vaan nykyään lyhyitä kuulumisien vaihtoja. Joka tuntuu tosi pahalle, ku miettii kuinka paljon aikasemmin juteltiin. Oon niin samperin yksinäinen, enkä tee asialle mitään. Miksi? En tiedä. Kuvittelen päässäni, ettei ketään kiinnosta kuunnella mun juttuja. Osaksi se taitaa olla jopa totuuskin. Vaikka mistä mä voisin tietää, mitä mun kavereiden päässä liikkuu?

Mä haluisin olla onnellinen, mut kai mä en vaan osaa. En edes muista millon oon ollu pidemmän aikaa aidosti onnellinen. Tartun aina pieniin epäonnistumisiin ihan liikaa, enkä osaa tehdä asialle yhtää mitään. Haluisin olla se sama aidosti onnellinen ja hymyilevä tyttö, joka joskus olin. Mut se ei oo mahollista, koska jokainen vastaankäyminen syö mua sisältä. Silti mä aina esitän kaikille onnellista. Kuinka paljon tunteita voi yksi hymy peittääkkään? Kunpa osaisin olla aidosti onnellinen useemmin. Onhan mun elämäs tietty hyviikin hetkii, mutten osaa vaan nauttii niistä. Oon onnellinen ehkä pienen hetken, sit taas negatiiviset asiat palaa mieleen, ja siinäpä se mun onnellisuus sit taas menee.

Nyt varsinki ku toi muutto pistää ihan hirveen stressin päälle. Äidilläki on hirvee stressi sen takii ja kaikki sit tulee mun niskan. Tai siltä musta ainaki tuntuu. En uskalla puhuu äidin kans, ku luulen ettei se kuitenkaa kuuntelis, samalla tavalla ku mun isäkin. Aukasemalla suuni oon aina aikasemminki vaan aiheuttanu itelleni lisää harmia, eli mikä järki ois puhua, jos se ei auttais mitään. Mä kun aukasen suuni omista tunteista, ni siit ei seuraa mitään hyvää. Sen oon oppinu.

On hieman sekava olo. Kaikki tuntuu menevän jatkuvasti vaan huonommin. No jospas se tästä viel helpottas. Koska en jaksa enää tällästä pidempään. Stressin pitäs ainaki helpottaa kuhan toi muutto saadaan alta pois. Uudesta asunnosta tulee jonkinlainen postaus, sit ku saa sen sellaseen kuntoon, et viittii kuvia ottaa. Saatan ehkä tehä siitä pienimuotosen videonki, jos vaan saan aikaseks ja viitin tehä.

Mun on tosi vaikee muutenki puhuu siitä miltä musta oikeesti tuntuu. Pienen hymyn taakse on vaan helpompi piiloutua, kun alkaa selittään asioita. Ja kukapa minun juttuja muutenkaan jaksais kuunnella? Ei kukaan jaksa kuunnella saman ihmisen asioita moneen kertaan. Varsinki ku minä aina oon niin negatiivinen kaikkia asioita kohtaan, ei kukaan sellasta ihmistä jaksa kuunnella. Sillä mä sit oonki monesti hiljaa siitä miltä musta tuntuu, vaikka oishan se hyvä osata kertoo tunteistaan. Mä en vaan pysty enkä osaa. Syytäkään en tiiä.

 Millon musta tuli näin negatiivinen? Haluisin olla se sama tyttö, kuin sillon joskus. Sillon ku olin aidosti onnellinen ja hymy mun kasvoilla oli vilpitön. Haluun sen ajan takas. Mut mitäpä väliä, kun sitä aikaa ei voi saada takas. Eikä koskaan käy niinku mä haluun, ei koskaan.

Sekava postaus tuli, mut oli vaan pakottava tarve saada kirjottaa asioita ylös. Muuten oisin menettäny yöuneni kokonaan, eikä se ois ollu hyvä juttu. Mä häivyn nyt nukkuun, jos tuota sais untaki vielä. Terapeuttista oli kyl taas kirjottaa asioita ylös, vaikka sekavaa tekstiä tulikin. Ehkä mä näin oppisin avautumaan, ja kertomaan edes jotenkin omista tunteista. Kuvia lisäisin jos löytäsin ensin kameran. Mulla on taas jotain hukassa, se ei oo mitään uutta.

 Hyvät yöt kaikille, jotka jakso tänne asti lukee!

-Miia

Kaikki menee päin seiniä, taas...

Mä oon taas vapailla markkinoilla... Eli siis mä sain pakit sunnuntaina, siltä jonka oon maininnu muutamaan otteeseen täälläkin. En oo aikasemmin pystyny kirjottaan siitä, ku on ensin pitäny kasata ittesä. Sunnuntaina mä menin ihan palasiks, mut eipä se oo mikään ihme. Nyt oon täs parin päivän aikana saanu kerätyksi itteni kasaan, ainaki melkein. Ja voin sanoo, et oon päässy jo yli. Vaikka kyllä edelleen mietiyttää, että jos tää ei ois mennykkää näin. Mut jossittelu on turhaa. Se ei tuu muuttaan asioita. Toisaalta mä oon jo tottunu tälläseen, missäpä mä oisin koskaan onnistunu. En yhtään missään. Mut tälle asialle en enää voi tehä mitään. Nyt kävi näin ja se on pakko hyväksyy. Aina ei voi onnistuu.

Mun viikko on ollu pakkaamista ja tulee oleenki. Muutto lähestyy uhkaavasti kokoajan. Viides muutto seittemän vuoden sisään. Ensimmäinen kaupungin sisällä tapahtuva muutto, aikasemmin oon aina muuttanu eri paikkakunnalle. Paljo on saatu pakattua, mut vielä on paljo pakkaamattakin.

Juhannus ei oo mikään ihmeellinen juttu mulle. Mä istun vaan kotona, kun kaikki muut menee juhlimaan kavereidensa kanssa. Ärsyttää ja ottaa päähän. Mua ei kutsuta ikinä mihinkää. Eikä millonkaa tollasiin oo ees kututtu. Haluisin käydä jossain, mut ei oo ketää kenen kans lähtee. Yksin ei oo kivaa, eikä edes järkevää lähteä minnekkään. Äitiki varmaan jo ihmettelee, kun en oo baareissa viel käyny. Mut yksin en viitti lähtee, eikä se ees oo kivaa. Ei oo ketään kenen kans mennä. Mä yritin kysyy yhtä kaveria kahesti, mut aina on ollu jotain muuta. Ja aikasemmin syksyst asti pitäny tämän saman henkilön kanssa käydä kahvilla, mut aikaa ei oo koskaan löytyny. En aio siis ees kysyy enää mihinkään, ku ei sitä tunnu kiinnostavan paskanvertaa.

Mun pää on niin täynnä negatiivista asiaa. Mikään ei jaksa innostaa, haluisin vaan nukkua kokoajan. En jaksais nousta aamulla edes sängystä ylös. No ehkä se täst viel helpottaa. Aattelin ainaki miehistä pysyy erossa toistaseks. Mä pärjään ihan hyvin yksinkin. Ja parempi vaan olla yksin, ettei tarvii sit kestää niitä sydänsuruja, jos kaikki ei meekkään hyvin.

Ainoo positiivinen asia on, et saan lauantaina uuden läppärin. Onha tää nykyne ihan vanha ja paska. Oon jo päättäny millasen ostan. Tälläsen aattelin hankkia. Söpön värinen se ainaki on.

Ulkoasunki pistin uusiks eilen. Halusin vähä vaihtelua. Bannerinki väsäsin, ja se on ihan ok. Teen paremman sitku saan aikaseksi. Toi on nimittäin aika huono, mut kyl se toistaseks menettelee. Antakaa palautetta ja mielipiteitä uudesta ulkoasusta. Parannusehotuksia saa ja pitääkin antaa.

-Miia

Viikonloppuja

Tervossa ooon, mummolassa. Just käytiin siskon kans neljän kilsan kävelylenkillä hakemassa päivän lehti. Tuli kyl aika väsyny olo nyt, mut on kyl muute hyvä fiilis.

En oo tainnu täällä viel sanookkaan, et täytin viikko sitte 18. Mut enpä oo viel baareis käyny, ku ei oo ketää kuka lähtis mun kaa. Ehkäpä mä sinne kaupunkikierrokselle viel pääsen. Ainaki toivottavasti. Yksinkää ei oo kivaa mennä mihinkää.

Tälläne pikapostaus, ku ei viitti puhelimella pitkää ruveta kirjottaan. See ya next time!

-Miia

Fiiliksiä

Mä tunnen itteni niin yksinäiseks. No onha mulla perhe, mut nyt on kyse lähinnä kavereitten osalta. Tuntuu, et lähes poikkeuksetta mä alotan keskustelun. Tuntuu, et mä oon ainoo, joka panostaa. Muutenki, jos jutellaan harvoin, ni sit ne keskustelut on iha lyhyitä. Tuntuu, ettei kavereilta, jos nyt niitä voi tolla sanalla edes kutsua, löydy aikaa. Varsinkin niiltä, jotka asuu lähellä. Yhdenki ihmisen kans on syksystä asti ollu tarkotus käydä kahvilla, mut tällä ihmisellä ei koskaan ole aikaa. Millon on kokeisiin lukua, no okei ton ymmärtää, tai muuten vaan kiireitä. Alkuun jaksoin yrittää järkätä, et kävis jossai. Nyt oon vaan lopettanu yrittämästä, koska aikaa ei tunnu koskaan riittävän.

Teenkö mä jotain väärin, vai mistä kiikastaa?? Tää ei oo eka kerta ku mulle esitetään kaverii, ja sit puukotetaan selkään vähän ajan päästä. Onks mussa jotai vikaa? Oonko mä vaan niin säälittävä, et kaikki luulee etuoikeudekseen puukottaa mua selkään ja satuttaa? Mikä mussa on vikana, et mulle aina käy näin?

Tänään ei oo muutenkaa ollu hyvä päivä. Nukuin viimeyönä vähintään yheksän tuntia, mut silti en oo meinannu pysyy hereillä. Ja äiti valitti mulle siitä kurssin keskeytyksestä. Mä en vaan haluu vetää itteeni ihan burn outtiin. Mitä järkee on käydä sitä kurssii, jos puolet asioista menee ihan ohi, ja kokeesta tulee huono numero. Kesälukion kursseissa ku ei oo korotusmahollisuutta. Varsinki ku aineena on englanti, jonka arvosanoja katotaan, hait sitte lukion jälkee minne tahansa. Muutenki tuntuu, et kaikki menee päin seiniä. Mut eiköhä se täst helpota, kyllä ne asiat helpottaa. Toivottavasti ainaki.

Mun siskoki tulee tänään tänne Kuopioon. Ärsyttää vaan ku tää on ainoo kerta ku nähään koko kesänä, ja mun toinen sisko on Lahdessa koko viikonlopun, mut enpä mä voi vaikuttaa millon desucon on. Eli en mä voi siskooni syyttää, mut ottaa se silti päähän. Ku ois ollu kiva tehä jotain yhessä porukalla, ku siihen on kerranki mahollisuus. Hiihtolomalla oli sama tilanne. Oli viimene ilta, ja mun sisko menee kavereiden kans kaupungille. Se sano aamulla, ettei oo iltaan asti, et ehtii tehä porukalla jotai. Mut kuinka kävikää, mun sisko tuli kaupungilta vasta alkuyöstä. On se kiva ku ei siskosa sanaan voi enää luottaa. Kaverit tuntuu sillä menevän perheen edelle. Olin siitä aika pitkään vihane, en enää kylläkää. En kyl yleensä oo kovin pitkävihanen, mut tietyissä tilanteissa kyllä.

Toivottavasti kohta tapahtuis jotai positiivista. En jaksais rämpii suossa tuntojen kans kokoajan. Jotain positiivista kyl löytyy, blogiin on liittynyt kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa! Ja blogin katselukerrat ylitti 1200, iso kiitos siitä. Olipa aika negatiivinen postaus. Toivottavasti kohta helpottais. Seuraavaan kertaan! + postausehotuksi yms. voi laittaa.

-Miia

Kesälukio

Kesälukio ei oo mun juttu. Ekan viikon jaksan iha hyvin, mut toisella iskee kauheen väsymys. Hyvä, et sängystä jaksaa nousta. Päätin jättää sen ainoon kurssin kesken. Parempi jättää kesken, ku ottaa tosi huono numero.

Tää sama on käyny nyt kahtena kesänä peräkkäin. Vuoden päästä en ees yritä. Tietty tää kurssin keskeytys sotkee suunnitelmia, mut en vejä itseeni ihan loppuun. Ei siin ois mitää järkee. Et tälläsii tälläkertaa

Avautumista

Mulla ärsyttää valehtevat ihmiset. Okei, valkoset valheet ei häiritte mua, ja joskus on itekki joutunu tekee niin. Mut sellaset tyypit, jotka valehtelee isommista asioista ja viel jäävät kiinni, aika nopeesti. Mikä järki?? Mä puhun ihan kokemuksesta. Tässä ihan vasta yks tuttu sano, et se tekee töissä ympäripyöreetä päivää. Silti tää samainen ihminen on facessa jatkuvasti, ja pitkään putkeen. Just, ihan ku sellane ois mahollista töissä. Juuri näin. Kyl pistää vituttaan, varsinki mun taustan takia.

Mä en luota oikein kehenkää. Mulle on valeheltu, mua on kusetettu, ja ihan liikaa. Kaiken tän takii mun on halnkala luottaa kehenkää. Jatkuvalla syötöllä tulee näitä ihmisiä, jotka on sen hetken tosi kivoja ja tällee. Sitte yhtäkkiä, ihan puun takaa, käännetään selkää. Tälläne ei kyl yhtää helpota, sitä et yritän luottaa ihmisiin. Mä yritän päästä yli niistä vanhoista jutuista, jotka haittaa mun luottamusongelmaa. Mut ei tälläne kohtelu helpota yhtään! Ja osa näistä selkäänpuukottajista viel tietää tästä mun taustasta, silti kehtaavat. En voi ymmärtää.

Okei, myönnetään. Oon teininä tehny ihan samaa, mut teininä onki tyhmä ja typerä. Mut et teini-iän jälkeenki tekee samaa. Aikuistukaa ihmiset, jumalauta! Kyrsii tälläne.

Muutenkaa mun päivä ei oo ollu paras maholline. Aamulla skootteri päätti olla käynnistymättä, enkä sen takii päässy koululle. Hemmetin kesälukio. Tympii käyä kesällä koulussa, mutku eipä oo vaihtoehtoja, et joskus valmistuiski prkl. Tuli hieman negatiivine postaus, mutku oli tarve saada kirjottaa tästä aiheesta.

-Miia

(muoks...) Ja niin tosiaan, blogin katselukerrat ylitti sekä 1000 ja 1100. Iso kiitos siitä, sentään jotain positiivista.

I love summer

Mä niin pidän kesästä, on niin lämmintä. Nyt alkuun mun kesän vaan pilaa kesälukio, huoh. Mutku pakko suorittaa yks kurssi, et valmistunki joskus. Sit kesälukion jälkee pitää pakata viimesetki kamppeet. Nii tosiaan mä muutan. En yksin, vaan äitin kans. Saatiin kämppä rypysuolta. Ei enää sitä asuntorumbaa, eihän me käyty kattoon ku jotai 40 asuntoo. Joku vuos meni enneku löyty. Minä jo joku kuukaus sitte rupesin sannoon, etten jaksa kohta ennää yhtäkkää asuntoo käydä kattoon.

On oikeestaa ihan kiva vaihtaa maisemaa välillä. Mä oon kyl muuttanu jo ihan liian monta kertaa, tää on viides kerta. Jos oon laskenu oikein, Muutanpa nyt sit lähemmäs kavereita, ni jos tulis tehtyy muutaki ku vaan istuttuu koneella päivät pitkät.


Ei mulla tän isompii ollu.

-Miia

Syvällistä ajattelua(ko)

Rupesin tos miettiin, et jos saisin valita yhden asian, jonka hoitasin eritavalla. Se asia olis kyl mun muutto isältä pois. Ja toisena tulis kyl sit se koko aika mitä asuin siellä. Ja muutenki mun välit mun isän kans. Tällähetkellä oon puheväleis, ja kyl mä siel käyn. Mut siellä käymine on sellast pakollista pahaa, joka on hoijettava. Tunnen itteni ulkopuoliseks siellä, enkä tunne itteeni edes tervetulleeksi sinne. Siellä käyminen on pakkopullaa. Oikeestaan käyn siellä vaan sen takii, ettei välit pahenis. Isoin syy on kuitenkin mun pikkuveli, en haluu unohtaa sitä, tai et se unohtas mut.

En mä haluis, et mun välit isän kans ois tälläset. Tulevaisuuttaki kun miettii, niin et jos joskus hankkii lapsii, ni kyl mä haluisin, et niil ois molemmat isovanhemmat. Ite kasvoin ilman toista isoisää, periaatteessa. Mun isoisä kuoli vasta 2002, mut oli niin etäinen, ettei mul oo mitää muistikuvia hänestä. Haluisin niin muuttaa mun välit isään, mutta tällähetkellä se vaan ei mun osalta oo mahdollista. Kaikki ne teot, sanat, rikotut lupaukset. Niitä ei vaan voi unohtaa, ainakaan ennen anteeksipyyntöä. Mun isä ei oo kyl tehny mitään sen tapasta, et toi ois tulossa. En ainakaan vielä oo valmis istumaan alas isäni kanssa, ja puhumaan asioita halki. Mun täytyy ensin olla sinut itteni ja omien virheiden kans.

Muutenki tuli tos mietittyy paljo asioita. Mulla ottaa päähän, et jotkut asiat on niinku ne on. Suurimmaks osaks oman mokailun takia. Mut menneitä ei voi muuttaa, vaikka kuin paljo sitä haluiski. Omista virheistä on opittava, ja välttää niitten tekemistä uudestaan. Voi kun se vaan oiski noin helppoo. Joskus on vaan mentävä eteenpäin, ja unohdettava, vaikka kuin paljo se sattuiski. Joskus on taas annettava asioiden rullata omalla painollaan.

Vaikka kuinka paljon haluais mennä takas ajassa, ja tehdä asioita eri tavalla, se vaan ei oo mahollista. Mahdotonta. On vaan hyväksyttävä oma menneisyys, ja annettava asioiden olla. Menneittä ei voi muuttaa, piste. Joskus mokaa, siitä ei pääse mihinkään. Ei maailma siihen kaadu. Kukaan ei oo täydellinen tai virheetön, jokanen mokaa joskus. Ihan varmasti. Mut pitää säästää ittesä niiltä ajatuksilta, jotka tekee asioista paljo isommat, ku mitä ne on. Ei voi vaan jatkuvasti miettii, et jos oisin tehny asiat eri tavalla. Pitää lopettaa jossittelu, ei se muuta asioita kuitenkaan.

Mä oon jossitellu jo ihan liikaa, nyt mä aijon lopettaa sen. Ei se johda mihinkään. Asiat on miten ne on, on vaan pyrittävä muuttamaan niitä, jos vaan mahdollista. Aina se ei oo mahollista, on vaan otettava asiat sellasena kun ne on.

Olipas syvällistä tekstiä tälläkertaa. Oli vaan tarve saada asioita kirjotettuu. Omat ajatukset ku saa sanoiks, ni siit tulee paljo realistisempaa, ja se on kyl tosi terapeuttista.

-Miia

Kysymyspostaus 2

 Nopeesti tuli paljo kysymyksiä. Kiitos kaikille kysyjille! Bloginki katselukerrat meni yli 900! Hullua, vastahan sitä oli katottu joku 100 kertaa. Saa kysyä lisääki, vastailen niihin sitte kommenteissa. Kysykää mitä mieleen tulee.

- Ootko käyny ulkomailla? Missä? Kanarialla 2008, ja Virossa 2010

- Missä haluaisit asua (nyt? entä tulevaisuudessa?) En oo oikeestaa koskaan miettiny mis haluisin asuu, eli en osaa oikeen vastata

- Kerro joku hauska muisto:  Niitä on niiin monta. Viime kesältä tuli mieleen yks, ku olin Pudiksella kurenalla näkemäs kavereita ja osa halus mennä ostaan pizzaa. Se pizzeria oli semmone maahanmuuttajien pitämä, ja sit se tyyppi siin kassalla laski et: yksi pizza, yksi, kaksi, kolme, neljä jne. Eli laski meijät jotka siin oli. Tää ei ehkä ulkopuolisille niin aukee, mut meil oli sillon hauskaa xD

- Millon sulla on synttärit? Mitä toivot lahjaksi? 9.6 eli ihan kohta. En itseasiassa oo toivonu oikeen mitää. Mikkiteline ois kyl ihan kiva. En oikeen tiiä mitä toivoo.

- Mitä harrastat?   musiikkia, tänäänki taas lauloin ääneni käheeks, siis laulan ja soitan kitaraa, bassoa ja pianoa. Harvoin soittelen, vaikka soittimet mulla on. Innostus meinaa puuttua. Muuta en sit oikeestaan harrastakkaan. Ratsastuksen haluisin kyl alottaa uudelleen.

- Luettele sun lempipändejä: Dead By April, The Rasmus, Entwine, siinäpä noi taitaa aika pitkälti olla.

kahvi / tee    ei kumpikaan
kissa / koira   koira, kissat on ihan kivoi, mut hiekkalaatikko haisee niin pahalle...
mäkki / hese   hese, suosin suomalaista
leffa / tv-sarja  tv-sarja, hahmoihin pääsee sisälle jotenki helpommin, ku ne voidaan esitellä paremmin
kesä / talvi     kesä, koska loma ja synttärit, ja on lämmintä
punainen / vihreä   vihreä, se muistuttaa kesästä  
tietokone / kännykkä    en osaa päättää
amis / lukio   lukio, ku oikeustieteelliseen ei oikeen muuten pääse. Eikä amiskassa oo mulle mitään alaa, mikä kiinnotas
suklaa / salmiakki / irtokarkit   suklaa
rakkaus / raha    rakkaus of course
kyky olla näkymätön / lukea ajatuksia   olla näkymätön, vois hävitä aina hetkeks ku tarttee omaa rauhaa
tahtoisitko mennä tulevaisuuteen / palata menneisyyteen   palata menneisyyteen ja korjata muutaman virheen
mitä horoskoopeissa sanotaan sun luonteesta? pitääkö sun kohalla paikkaansa   en oo lukenu horoskooppeja ni en tiiä.


- Onko sulla poikaystävää? Kerro, miten sulla miesasiat! Mitä ootte tehny, esim käyny treffeillä tai jotain? Ei. Mut siis oon nyt pari kertaa nähny yhtä jätkää, ja tää juttu on aika potentiaalinen sen suhteen, et täst vois tulla vakavempaa. Mut kattoo nyt miten käy

- Mikä on sun lempipaikka? Tai siis semmonen paikka, minne tykkäät vaikka mennä yksin istuskeleen ja miettiin asioita. Ei mul oikeestaa oo mitää sellasta erityistä paikkaa.

- Mitä pelkäät eniten?  Pimeää, ja tärkeiden ihmisten menettämistä

- Sun lempivaatteet?  Farkut ja joku rento t-paita

- Kuka on ihanin ihminen?  Aika moni, en osaa sanoo vaan yhtä

- Mikä on sun lempivuodenaika? Miksi? Kesä, koska synttärit, ja on lämmintä. Ei tartte kauheesti laittaa vaatteita päälle. Talvella tulee aina sellane "tankki" olo, ku on niin paljo vaatetta.

- Mikä on parasta, mitä tiedät?  Se, et saa viettää aikaa tärkeimpien ihmisten kans

- Tykkäätkö stand up-komiikasta? Kuka on suosikkikoomikkosi/komediennesi? En, ku en koskaan tajua niitä juttuja.

- Suhtaudutko asioihin vakaasti tai onko sinulla tapana liioitella? Liiottelen, jatkuvasti

- Seuraatko kykykilpailuja? (esim. American Idol, Idols, Talent, Dance, Pakko Tanssia etc.) Miksi/miksi et? Mihin kykykilpailuun voisit itse hakea? katon tosi vähä telkkaria, mut voice of finlandia tuli eniten katottuu.  Siihen voisin ehkä osallistuu, jos pääsis eka eroon esiintymiskammosta.

- Onko sinulla erikoista pelkoa tai fobiaa? (Tarkoitan sellaista kammoa, että sinun kammoasi ymmärtävät lähinnä vain samasta fobiasta kärsivät eikä välttämättä kukaan lähipiiristäsi)  Uskokaa tai älkää pelkään ihan hirveesti pimeetä. En haluu ees roskii viedä katokseen talvella myöhään.

- Milloin viimeksi nauroit niin että mahaan sattui?  Oiskohan ollu viimekesänä pudiksella kavereiden kans.

- Mitä et halua ikinä unohtaa?  Kavereita, ja niiden kans vietettyjä ihan parhaita hetkii

Paljasta viisi asiaa itsestäsi !
1. Oon oikeesti ihan tosi outo, sanon asioita, ja tajuun sit vasta myöhemmin et kuin outoo se oikeesti oli
2. Laulan monesti ääneni käheeks
3. Hermostun ihan liian herkästi
4. Mulla on tosi kylmät välit mun isän kanssa
5. Nään mun kavereita ihan liian vähän


 - uskotko jumalaan? ootko seurakuntanuori? En usko, mut oon silti seurakunnan toiminnassa ollu mukana Pudiksella. Ihan vaan sen takii, ku ohjaajat ja se koko porukka on niin mahtavia!

- onko sulla "luurankoja kaapissa"? Riippuu mitä tarkottaa, mut kylläpä taitaa olla. RIippuu tosiaa vähä mitä tarkottaa.

- seurusteletko? kenen kaa ja kui kauan?  En.

- mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla on?  Oikeustieteelliseen ois tarkotus lukion jälkeen pyrkii. Isompi postaus löytyy aiemmista.

- mitä kieliä puhut? mitä kieltä haluaisit osata?  Enkkua, ruotsia ja suomea. Joskus osasin ranskaa mut se on unohtunu. Tota ranskaa ois kyl ihan kiva osata ja ehkä italiaa ja venäjää. Italia on mun mielest tosi kaunis kieli.

- minne matkustaisit, jos saisit ilmaiset matkaliput? Jonnekki kauas. Tarttisin vähä taukoo kaikesta.

Koeviikko

2/3 kokeesta tehty. Kumpikaan tuskin tulee meneen läpi. Stressaa ihan liikaa. Luulen aina lukevani, mut sit ku saa koepaperin eteen, pää tyhjenee. Viime keskiviikkona oli hissa ja tänää filosofia. Viel on yhteiskuntaoppi jälellä.

Tänään oli hammaslääkäri. Tuloksena kaks reikää, ekat ikinä mulle. Pitkään sain säästyä poraamiselta. Syksyllä on vasta seuraava aika, jollon ne sit porataan. Ku ton sanoin äitille, se ragee. Ois kuulemma pitäny mennä aikasemmi, et ois se porauski menny ilmaseks viel. Minkä vitun minä sille voin, et on reikii.  Ihan tarpeeks ottaa päähän muutenki, ja sit tullaan viel valittamaan asioista joille en hitto voi mitää. Ihme säästämisvimma sillekki tullu.

Kohta kesäloma, jee. Ei tartte ajatella koulua, enemmän vapaa-aikaa. Niin, paitsi et mul on se hemmetin kesälukio. Kaks viikkoo, ja sit isälle. Kesäkuu tulee siis oleen ihan perseestä. Heinäkuussa on Animecon, ja pari mun kaverii on tulossa tänne sillon. Elokuussa meen ennen koulujen alkua viel käymään isällä, ihan vaan pakon takia. Ettei tuu sitä jatkuvaa valitusta siitä etten käy siel tarpeeks. Käyn siel muutenki oikeestaa vaan sen takii, et nään mun pikkuveljee. Vasta sekin oli pieni vauva, nyt jo viis vuotias iso poika. Aika menee liian nopeeta.

Tälläst tänää. Muutama kysymys ku tulee viel, ni sit laitan vastaukset. Niitä voi laittaa joko tähän tai edelliseen postaukseen. Blogin katselukerratki pamahti yli 800. Kohta jo 900. Iso kiitos siitä! Lukijaksikin saa liittyä.

-Miia

Kuulumisia

Aattelin nyt pikkasen päivittää kuulumisia, en ookkaan melkein kuukauteen kirjotellu mitää. Edelleenki motivaation puutetta. Viime postauksen jälkeen mun elämä on ollu aikamoista tunteiden vuoristorataa. Välillä ollu ihan maassa, ja välillä menny ihan hyvin. Nyt on jo asiat paremmi, tai ainaha ne on ollu. Mun vaan piti tajuta se.

Huomenna alkaa kevään viimenen koeviikko. Torstai ja perjantai onki sit vapaita, ku ei oo kokeita. Onpahan aikaa lukee yhteiskuntaoppia ja filosofiaa. Yhteiskuntaoppi menee, mut filosofia on niiiin tylsää. Taitaa sen lukemine jäähä vähemmälle.

Mun motivaatio koulun suhteen on tullu ainaki osittain takas. Oon lukenu huomisen koealueen melkein kahesti läpi, mikä on mulle harvinaista. Tänään viimeset kertaukset viel. Just sopivasti tuli toi motivaatio lukemisen suhteen. Saa nähä kestääkö kesän yli. Toivottavasti ainaki.

Voisin muuten tehä taas kysymyspostauksen :) Saattepahan tietää asioita joita haluutte tietää. Eli kysymyksii kehiin vaan.

Kohta kesäloma! Jee, sitä onki ootettu joulusta asti. Tai no mun kesäloma alkaa kahen viikon kesälukiolla... Pakko, et joskus valmistuu, toivottavasti.

Ei mulla tän isompii tuu mieleen. Eli pistäkää tosiaan niitä kyssäreitä kehiin, ni tekee niistä sit postauksen, kuhan kysymyksii on tarpeeks kasassa.  Ja niin, blogia on katseltu yli 700 kertaa. Iso kiitos!

-Miia

Tulevaisuuden suunnitelmat

Joku heitti ideaa, et kirjotan tulevaisuuden suunnitelmista postauksen. Ja se tuntu ihan hyvältä idealta.

Lukion luen neljään vuoteen. Oon tainnu sen sanoo jo aika moneen kertaan. Lukion jälkeen ois tarkotus hakee oikeustieteelliseen, Joensuuhun tai Turkuun. Mut luultavasti haen Joensuuhun. Ei toi Turku oikeen houkuttele. Oishan oikeustieteitä kans Rovaniemellä ja Helsingis. Mut Rovaniemi on mulle liian pohjoses ja Helsinkiin en lähe, ellei oo ihan pakko. Jos ei oikeustieteelliseen pääse, ni sit lähen joko AMK:hon yhteiskuntatieteitä tai sit jonnekki päin suomee opiskeleen teologiaa. Noista kahesta muusta en oo viel paikkoja kattonu, et missä sitä on.

Innostuin oikeustieteistä tänä syksynä yhteiskuntaopin kolmannella kurssilla, lakitietoa. Aion yrittää päästä lakimieheks. Joko rikosoikeutta tai yritysoikeutta. Jos pääaineena on rikosoikeus, tarkotus olis sit valmistumisen jälkeen yrittää päästä syyttäjäks. Mut kattoo ensin, et minkä otan pääaineeks, kuha sinne asti eka pääsee.

Ylioppilaskirjotuksis meinaan kirjottaa äikän, enkun, ruotsin, yhteiskuntaopin ja uskonnon. Eka meinasin noitten lisäks kirjottaa viel historian, mut luovutin ku ei menny ihan putkeen hissan kurssit. Tää vuos ei muutenkaa oo menny ihan putkeen. Mut ei siit sen enempää, ainakaa tälläkertaa.

Ei kait mulla tän isompii suunnitelmii oo. Rakkausasiat mulla nyt muutenki kusee, ni en jaksa sellasii suunnitella. Jos on kysyttävää, ni saa kysyä. Ihan hirmu henkilökohtaset voi jäädä vastaamatta, mut kattoo sitä sit jos niitä kysymyksii ees tulee. Täs tais olla kaikki tälläkertaa.

-Miia

Updates

Viime postauksesta onki aikaa. Ei oo oikeen enää ollu innostusta kirjottaa mitään. En tiiä miks. Mut mulla on menny ihan hyvin. Koulu sujuu, pientä juttua lukuunottamatta. En pysty syystä tai toisesta oleen yhes tietys luokas. Jouduin sen takii ottaan yhen kurssin itsenäiseen suorituksee. Ens vuoden lukujärjestyksetki tein tos joku pari viikkoo sitte. Sellasta viittä neljää kurssia per jakso.  Ku luen tosiaan siihen neljään vuoteen.

Viikonloppuna hain skootterin talvisäilöstä, ja eilen oli huolto. Ei sil paljoo ajella, ku pakoputki vuotaa ja vasen vilkku ei toimi. Takajarruki vinkuu ihan hirveesti. Pitää kattoo paljo korjaaminen tulis maksaan, et korjautanko ollenkaa. Jos sielt iso lasku on tulos, ni sit myyn skootterin suosiolla pois. Mut kattoo nyt ensi miten käy sen korjaamisen kans.

Mul ei meinaa oikeen olla innostusta tähän bloggaamiseen, ni voi olla et lopetan koko homman. Mut jospa toi innostus palais. Ottasin mielellään vastaan postausideoita, ku meinaa olla hankala kirjottaa mitään. Ja mistä asioista te haluisitte et puhun. Ei mul täl kertaa ollu tän isompii.

-Miia

Kysymyspostaus

Viimeinkin sain kokoon tarpeeksi kysymyksiä.

Mikä on sun lempiväri?     Musta

Lempiruoka?   Kana

Paras bändi?  Tällähetkellä Dead By April

Lempieläin?   Koira

Montako sisarusta sulla on?   2 täyssisarta, yks velipuoli + 5 äitipuolen muuta lasta

Jos voittaisit lotossa mitä tekisit?  Maksasin autokoulun, ja aika pitkälle yliopiston maksut, jos pääsen.

Mikä jäätelömaku on paras?  Suklaa

Kerro joku kiva muisto lapsuudesta.   Apua tää on paha. Aina ku mentiin Tervoon käymään mummolassa.

Mikä susta tulee isona?  Lakimies, ainakin toivottavasti

Mitä ajattelit tehdä kesällä?  Käyn isällä, ehkä meen laivalle, helsingis käyn varmaan siskon luona. Ja suoritan yhen kurssin kesälukiossa.

Kui pitkä oot? About 163

Minkä kokoinen jalka sulla on?  39

Kuvaile unelmien mies kolmella sanalla.  Huomaavainen, mukava ja omanlaisensa, eli ei esitä olevansa mitään

Kuka on sun paras kaveri?    Miriam, sen tarkemmin en nimee sano

Onko sulla mitään "talenttia"?  Ei

Jos olisit eläin, mikä olisit?  Varmaankin koira tai hevonen.

Jos yksi unelmasi toteutuisi nyt heti, mikä se olisi?  Mun äitipuoli hyväksyis mut sellasena kun oon.

Vihaatko ketään? Miksi?  Mun äitipuolta. Selitystä en tähän laita koska vastaus olis niin pitkä. Mut jos haluutte välttämättä tietää, ni sanokaa se kommenteissa. Teen siitä sit oman postauksen, jos porukka sitä tarpeeks tahtoo.

Harrastatko mitään liikuntaa?  En, vaikka pitäs.

Poltatko, juotko?  En kumpaakaan

Luetko paljon? Ja millaisia kirjoja/lehtiä?  En lue paljon. Luen aika paljon sotakirjallisuutta.

Jos pääsisit syömään johonkin ravintolaan, minne lähtisit?  Varmaankin johonkin kiinalaiseen.

Ootko tyttömäinen?  Jonkin verran.

Kiroiletko paljon?  Ihan liikaa.

Suklaa vai salmiakki?  Suklaa

Elokuvat vai sarjat?  Molemmat

Haluaisitko olla julkkis?  En. Inhoon olla huomion keskipisteenä

Oliko yläasteaika kivaa? Miksi oli/ miksi ei?  Molempia. Yläasteella mulla oli ihan mahtavat kaverit, mut kotona meni tosi huonosti.

Minne kolmeen maahan haluaisit matkustaa?  Yhdysvaltoihin, Venäjälle ja Japaniin.

Kiitos kaikista kysymyksistä. Saa niitä muutenkin kysyä. Kommentteja saa heittää, ne piristää aina päivää.
Kertokaa mitä te haluisitte lukee mun blogista.

Muoks... Lisäilem viel muutaman kysymyksen, jotka tuli julkasun jälkeen

Kuvaile ittees kolmella sanalla:  sekopää, ujo ja epäsosiaalinen

Mikä harmittaa just nyt?  Sanoin yhdelle tietylle ihmiselle vähän pahasti

Mistä oot ilonen just nyt?  varmaankin viime viikon perjantaista. Oli kyl paras päivä pitkään aikaan

Sanotko mitä ajattelet vai ajatteletko mitä sanot?  Varmaanki toi eka, yleensä en kyl aattele mitä sanon.

Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?    Seuraa, musiikkisoittimen ja kuulokkeet

Mikä horoskooppi merkki oot?  Kaksonen

Uskotko horoskooppeihin? En

Ikävöitkö ketään? Ketä?  Kavereita, joita en oo nähny aikoihin.