Syvällistä ajattelua(ko)

Rupesin tos miettiin, et jos saisin valita yhden asian, jonka hoitasin eritavalla. Se asia olis kyl mun muutto isältä pois. Ja toisena tulis kyl sit se koko aika mitä asuin siellä. Ja muutenki mun välit mun isän kans. Tällähetkellä oon puheväleis, ja kyl mä siel käyn. Mut siellä käymine on sellast pakollista pahaa, joka on hoijettava. Tunnen itteni ulkopuoliseks siellä, enkä tunne itteeni edes tervetulleeksi sinne. Siellä käyminen on pakkopullaa. Oikeestaan käyn siellä vaan sen takii, ettei välit pahenis. Isoin syy on kuitenkin mun pikkuveli, en haluu unohtaa sitä, tai et se unohtas mut.

En mä haluis, et mun välit isän kans ois tälläset. Tulevaisuuttaki kun miettii, niin et jos joskus hankkii lapsii, ni kyl mä haluisin, et niil ois molemmat isovanhemmat. Ite kasvoin ilman toista isoisää, periaatteessa. Mun isoisä kuoli vasta 2002, mut oli niin etäinen, ettei mul oo mitää muistikuvia hänestä. Haluisin niin muuttaa mun välit isään, mutta tällähetkellä se vaan ei mun osalta oo mahdollista. Kaikki ne teot, sanat, rikotut lupaukset. Niitä ei vaan voi unohtaa, ainakaan ennen anteeksipyyntöä. Mun isä ei oo kyl tehny mitään sen tapasta, et toi ois tulossa. En ainakaan vielä oo valmis istumaan alas isäni kanssa, ja puhumaan asioita halki. Mun täytyy ensin olla sinut itteni ja omien virheiden kans.

Muutenki tuli tos mietittyy paljo asioita. Mulla ottaa päähän, et jotkut asiat on niinku ne on. Suurimmaks osaks oman mokailun takia. Mut menneitä ei voi muuttaa, vaikka kuin paljo sitä haluiski. Omista virheistä on opittava, ja välttää niitten tekemistä uudestaan. Voi kun se vaan oiski noin helppoo. Joskus on vaan mentävä eteenpäin, ja unohdettava, vaikka kuin paljo se sattuiski. Joskus on taas annettava asioiden rullata omalla painollaan.

Vaikka kuinka paljon haluais mennä takas ajassa, ja tehdä asioita eri tavalla, se vaan ei oo mahollista. Mahdotonta. On vaan hyväksyttävä oma menneisyys, ja annettava asioiden olla. Menneittä ei voi muuttaa, piste. Joskus mokaa, siitä ei pääse mihinkään. Ei maailma siihen kaadu. Kukaan ei oo täydellinen tai virheetön, jokanen mokaa joskus. Ihan varmasti. Mut pitää säästää ittesä niiltä ajatuksilta, jotka tekee asioista paljo isommat, ku mitä ne on. Ei voi vaan jatkuvasti miettii, et jos oisin tehny asiat eri tavalla. Pitää lopettaa jossittelu, ei se muuta asioita kuitenkaan.

Mä oon jossitellu jo ihan liikaa, nyt mä aijon lopettaa sen. Ei se johda mihinkään. Asiat on miten ne on, on vaan pyrittävä muuttamaan niitä, jos vaan mahdollista. Aina se ei oo mahollista, on vaan otettava asiat sellasena kun ne on.

Olipas syvällistä tekstiä tälläkertaa. Oli vaan tarve saada asioita kirjotettuu. Omat ajatukset ku saa sanoiks, ni siit tulee paljo realistisempaa, ja se on kyl tosi terapeuttista.

-Miia