Fiiliksiä

Mä tunnen itteni niin yksinäiseks. No onha mulla perhe, mut nyt on kyse lähinnä kavereitten osalta. Tuntuu, et lähes poikkeuksetta mä alotan keskustelun. Tuntuu, et mä oon ainoo, joka panostaa. Muutenki, jos jutellaan harvoin, ni sit ne keskustelut on iha lyhyitä. Tuntuu, ettei kavereilta, jos nyt niitä voi tolla sanalla edes kutsua, löydy aikaa. Varsinkin niiltä, jotka asuu lähellä. Yhdenki ihmisen kans on syksystä asti ollu tarkotus käydä kahvilla, mut tällä ihmisellä ei koskaan ole aikaa. Millon on kokeisiin lukua, no okei ton ymmärtää, tai muuten vaan kiireitä. Alkuun jaksoin yrittää järkätä, et kävis jossai. Nyt oon vaan lopettanu yrittämästä, koska aikaa ei tunnu koskaan riittävän.

Teenkö mä jotain väärin, vai mistä kiikastaa?? Tää ei oo eka kerta ku mulle esitetään kaverii, ja sit puukotetaan selkään vähän ajan päästä. Onks mussa jotai vikaa? Oonko mä vaan niin säälittävä, et kaikki luulee etuoikeudekseen puukottaa mua selkään ja satuttaa? Mikä mussa on vikana, et mulle aina käy näin?

Tänään ei oo muutenkaa ollu hyvä päivä. Nukuin viimeyönä vähintään yheksän tuntia, mut silti en oo meinannu pysyy hereillä. Ja äiti valitti mulle siitä kurssin keskeytyksestä. Mä en vaan haluu vetää itteeni ihan burn outtiin. Mitä järkee on käydä sitä kurssii, jos puolet asioista menee ihan ohi, ja kokeesta tulee huono numero. Kesälukion kursseissa ku ei oo korotusmahollisuutta. Varsinki ku aineena on englanti, jonka arvosanoja katotaan, hait sitte lukion jälkee minne tahansa. Muutenki tuntuu, et kaikki menee päin seiniä. Mut eiköhä se täst helpota, kyllä ne asiat helpottaa. Toivottavasti ainaki.

Mun siskoki tulee tänään tänne Kuopioon. Ärsyttää vaan ku tää on ainoo kerta ku nähään koko kesänä, ja mun toinen sisko on Lahdessa koko viikonlopun, mut enpä mä voi vaikuttaa millon desucon on. Eli en mä voi siskooni syyttää, mut ottaa se silti päähän. Ku ois ollu kiva tehä jotain yhessä porukalla, ku siihen on kerranki mahollisuus. Hiihtolomalla oli sama tilanne. Oli viimene ilta, ja mun sisko menee kavereiden kans kaupungille. Se sano aamulla, ettei oo iltaan asti, et ehtii tehä porukalla jotai. Mut kuinka kävikää, mun sisko tuli kaupungilta vasta alkuyöstä. On se kiva ku ei siskosa sanaan voi enää luottaa. Kaverit tuntuu sillä menevän perheen edelle. Olin siitä aika pitkään vihane, en enää kylläkää. En kyl yleensä oo kovin pitkävihanen, mut tietyissä tilanteissa kyllä.

Toivottavasti kohta tapahtuis jotai positiivista. En jaksais rämpii suossa tuntojen kans kokoajan. Jotain positiivista kyl löytyy, blogiin on liittynyt kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa! Ja blogin katselukerrat ylitti 1200, iso kiitos siitä. Olipa aika negatiivinen postaus. Toivottavasti kohta helpottais. Seuraavaan kertaan! + postausehotuksi yms. voi laittaa.

-Miia