Edellisen postauksen kirjotin hetkessä. Piti lähtee käymää tuulettumassa pihalla välissä, lähin kävelemään vaa johonni suuntaa. Sain ajatella rauhas, kerranki. Vaikka ei ne mun ajatukset yhtään selvenny. Facen kautta (kiitos puhelimen) juttelin sen jätkän kans samalla.
Miks just nyt, ku on muutenki niin paljo juttuja? Miks melkeen kahen kuukaude jälkee? Mikä toi sen takas? Niin paljo kysymyksii, joihin en uskalla kysyä vastauksia. Viimesimmä kyl kysyin, mut ei se osannu sanoo siihe mitää.
Osittai haluun kokeilla uudestaa, osittain taas pelkään, et muhun sattuu uudestaan. Ja se on mun pahin pelko. En uskalla ottaa tälläsis asioissa mitää riskejä, ku pelkään et muhun sattuu. Ehkäpä mun nyt tulis sit ottaa se riski siit et muhun sattuu. Miks ihmissuhteiden pitää olla näin hankalia?
Mä en saa mun ajatuksii oikeen kokoon. En todellakkaa osannu oottaa tätä tapahtuvan, tuli iha puun takaa. Tuli muutenki aika paskaan väliin, ku ahistaa tääl isäl olo jo iha tarpeeks. Oon kyl nyt henkisesti aika koetuksella. Mut enköhä mä selvii, ainaki suurinpiirtein. On kyl paljo asioita mietittävänä just nyt.
-Miia
voimia! pst ilmottele jos/kun oot tulossa kylille, minä ainaki haluan nähä sinua ja vaihtaa kuulumisia ihan face-to-face :)
VastaaPoistaKatotaan ehinkö/jaksanko missää välis. Kiitos ja voimii myös sulle!
Poista