Kissa nostettu isän kans pöydälle, tosin ei tavalla jolla sen oisin halunnu hoitaa. Olin sanonu muutamia asioita pikkusiskopuolelle, ja se kerto sit mun isälle ja äitipuolelle. Tässä talossa ei tosiaankaa voi kehenkää luottaa. Ja kaikkihan oli taas mun syytä. Mua syytettii täysin mun äitipuolen maineen pilaamisesta, joka tosiaankaa ei oo totta. Kyl muutki on huomannu, millane se on. Samalla keskusteltiin isän kans oikeestaa kaikki asiat halki. En jaksa nyt sen tarkemmin ruveta selittään. Ehkäpä täs joskus. Huomenna lähen kotiin, tarviin aikaa miettiä mitä mä teen. Täällä ei oikeen oo sellasta omaa rauhaa, et sais rauhassa miettiä. Oon isälle kauhee pettymys, ku lähen aikasemmi ku oli sovittu, mut en jaksa välittää siit nyt. haluun vaan pois. Tuntuu pahalle, etten kestä olla tääl. Isä tietää nyt ahistuksesta ym. Toisin ku luulis. Mähän kaiken teen väärin, näissä ihmisis ei oo mitää vikaa. Okei, mäkin teen virheitä, mut silti. Täällähä kaikki on niin täydellisiä, kukaan ei tee mitään virheitä. Just. Kaikki on mua vastaan, joka ei kyl yhtään yllätä.
Menin sit itkemään isän eessä. Oikeestaa kaikkien eessä. Olen heikko, tiedetään. Ois pitäny olla itkemättä. Mitähä mä sanon äitillekki syyks, ku tuun etuajassa. Kai mä sanon totuuden, ihan ku isällekki. Nyt mua ahistaa entistä enemmän. En tosiaa nyt jaksa, enkä pysty kirjottamaan sen tarkemmin. Ehkä huomenna junassa. Tai voisha melkee olla kylälläkki ens viikonlopun ja sit sunnuntaina lähtee kotiin. Näkis kavereita, niiden seura taitas olla just sitä mitä tarviin.
Mut leimattiin siks pahaks ihmiseks. Teini-iässä tein virheitä, mut miks mua edelleen rankaistaan niistä! Niille ei taida merkata mitään, et myönnän virheeni.
-Miia
Voi ei! Kuulostaapa ikävältä tilanteelta. Ois kyllä kiva lukea juurta jaksaen, miten kaikki meni tällä kertaa tähän. Eihän sua voi kaikesta syyttää, sillä tommoseen tilanteeseen tarvitaan yleensä aika monta osapuolta.. Tympeää, jos isäsi ei suostu itse myöntämään virheitään tai antaa vanhojen asioiden olla. Miten se sanonta menikään; Se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Ehkei kuitenkaan kirjaimellisesti. :)
VastaaPoistaKyl mä jossain vaihees kirjotan tarkemmin, varmaa sit ku kotiin pääsee.
PoistaIhan ekana pitää sanoa, että itkeminen toisten edessä ei oo heikkoutta. Vaikka itekin näin tuppaan yleensä ajattelemaan ja siks en itkekään ikinä kenenkään edessä, vaikka järki sanookin ihan toista.
VastaaPoistaMutta hyvä että puhuit asioista iskän kanssa, vaikkakin alku ei ollut mikään paras mahdollinen. Äitille voi nykyään kyllä sanoa aika suoraan miten asiat on. Ei sun kaikkee tarvii sille kertoo jos et halua mutta kyllä sille sen perimmäisen syyn voi kertoa.
Sanoiksä iskälle, että susta tuntuu et sua rangaistaan edelleen niistä samoista vanhoista vuosikausien takaisista asioista? Jos se ei itse edes tajua asiaa.
Meidän pitää jutskata taas joku päivä tässä tarkemmin..
En sanonu, ku sille on turha mitää puhua, ku iskän oma kanta tai mielipide on se oikee. Sama virsi jatkuu taas.
PoistaNo tuolla "ei se kuitenkaan kuuntele"-asenteella asiat varmasti selviääkin. Ei tuo kovin aikuismaista käytöstä sinultakaan ole. Jos oikeasti haluat korjata välisi isääsi, sinun tulee muuttaa asennettasi aika reippaasti. Se, että ensin sanot tahtovasi selvittää asiat, mutta seuraavaksi sanot että "uguu kun ei se kuitenkaan ymmärrä mua niin turha ees yrittää :((", kuulostaa todella lapselliselle ja itsekeskeiselle.
PoistaSä et ensinnäkkää tunne mun isää. Ja mä tiedän et mun asenne ei oo mikään paras.
PoistaSoita sun kavereille ja kysy et voisko ne jutella sun kaa tästä? Vois helpottaa!
VastaaPoista