Sattumaako? Epäilen.

Terveiset pohjosesta! Täällä ollaan, ainaki fyysisesti. Henkisesti kyl tuntuu, et oisin muualla. Eilen tulin tänne ja pitäs olla elokuun 11. päivään asti. Oon varmaa henkisesti iha lopussa sillon, ja seuraavana päivänä alkaa koulu.

En oo ilmottanu yhellekkään kaverille täällä, et oon kaupungis. Ei innosta nähä kavereita sen yhen viikonlopun jälkeen. Vaikka se ulkopuolisuuden tunne taitaa olla vaan mun omasta päästä kiinni. En oo sellases kunnos henkisesti, et tekis mieli nähä ketään. Tää toiminta voi aiheuttaa menetettyjä ystävyyssuhteita, mut se ei jaksa tällähetkellä kiinnostaa yhtään.

Päivisin olo on iha ok. Vaikka en oikeen meinaa löytää paikkaani. Iltasin iskee pienehkö ahistus, vaikkei yhtä kova ku aikasemmin. Eilen ku tulin tänne, mun pikkuveljen ilme oli aivan ihana, ku se näki mut. Mun pikkuveljen takiahan mä oikeestaa tänne tuun. Ja sit siskopuolen kahen pojan takia, varsinki vanhemman. Niin kiintyneitä noi lapset muhun. Kuinka paljon voi sydäntä lämmittää kun kaks 5-vuotiasta tulee halaamaan! Aivan ihania pikkusia. Mun pikkuveli on mulle tosi tärkee. Se pitää mut henkisesti paremmassa kunnossa, ku mitä olisin ilman sen seuraa.

Eilen juttelin hieman iskän kans ihan niitä näitä. Ja sit mun rahatilanne tuli siin esiin. Ku totesin et mul ei oo tilil hirveesti rahaa, ni mun isä vaan totes, ettei pidäkkää olla. Se lause jäi vähä mietityttää, et mitä se sil oikee meinas. Joku juttu siin on oltava taustalla, en vaan tajuu et mikä. Joku pointti siin kommentis pitää olla, ei mun isä sitä muuten ois sanonu. Muuten on nää kaks päivää menny olosuhteisiin nähen paremmin, ku oletin. Lasten kans touhuillu koko päivän, pieniä taukoja siellä täällä.

Tänään ku  kävin täs illalla galleriassa, huomasin et tää jätkä, jonka kans oli säätöö tos loppukevääst, oli tsekannu mun profiilin. Ei olla puhuttu melkeen kahteen kuukauteen ja yhtäkkiä sit tää. Epäilen, et ois sattumalta käyny. Ei tollast käy sattumalta. Mitähä se oikee meinaa?? No katellaan käykö täs lähiaikoina mitää uutta.

-Miia