Ensimmäinen toivepostaus, jonka aiheeks valitsin ihmissuhteet. Mulle aika vaikee aihe kirjottaa, mut voi olla et saan tän avulla päätäni selvitettyy. Sillä mä tän valitsinkin.
Hmm, mistähä sitä alottas. Mulla on pienestä asti ollu hyvät välit perheenjäseniin, siihen asti ku isän kans kävi mitä kävi. Siskojen kans ollu sellasta tiettyä riitelyä aina, mut se on ihan normaalia. Mun muistaakseni mitään normaalia isompaa oo ollu. Viime vuosina ollaan jopa lähennytty, jota en ois koskaa voinu uskoa. Mullaki teini-ikä alkaa jäämään taakse, ni osaa arvostaa perhettä paljo enemmän.
Isän kans välit ei oo koskaan ollu hirmu läheiset, mut sit siin mun muutossa välit kylmeni aika pahasti. Tuli sillon sanottua, puolin ja toisin, asioita, jotka olis voinu jättää sanomatta. Ja sit nyt kesäl välit vaa paheni. Koko homma vaan räjähti käsiin. Viime puhelu isän kans jouluna oli tosin jo enne paremmasta, jospa vuodet tekee tehtäväsä tässäki asiassa.
Mun kahen siskon kans mulla on hyvät välit. Nyt viimeaikoina ollaan toisen siskon kans lähennytty tosi paljo. Aikasemmin ku asuttiin saman katon alla, joskus vuosia sitte, ni oltiin napit vastakkain kokoajan. Molemmat tosin oltiin sillon teini-ikäsiä. Mulla oli alkamassa, ja siskolla loppumassa. Mä pystyn nykyään kertoon siskolle asioita, joita en ois uskonu pystyväni kertomaan joku vuos sitte. Tosi paljo on yllättäny kuin paljo meis on loppujen lopuks samaa. Luonteelta me sit ollaanki ku yö ja päivä.
Kavereiden kans, noh, ne kestää mua muutaman vuoden ja sit vaihtuu kaveripiiri. Osa ihan mun omaa syytä, mut osa sit jostain kumman syystä kääntää selkäsä. Oon kyl tosi huono pitään yhteyttä, mut eipä muhunkaan pidetä. Mua ärsyttää tosi paljo se et kaveripiiri vaihtuu vähän väliä, mut mä en kai osaa pitää kaverisuhteita yllä.
Tästä nyt tuli vähä lyhyt, mut onpaha jotaki ainaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Asiattomat kommentit jäävät julkaisematta, eli älä edes vaivaudu.