Ensimmäinen toivepostaus, jonka aiheeks valitsin ihmissuhteet. Mulle aika vaikee aihe kirjottaa, mut voi olla et saan tän avulla päätäni selvitettyy. Sillä mä tän valitsinkin.
Hmm, mistähä sitä alottas. Mulla on pienestä asti ollu hyvät välit perheenjäseniin, siihen asti ku isän kans kävi mitä kävi. Siskojen kans ollu sellasta tiettyä riitelyä aina, mut se on ihan normaalia. Mun muistaakseni mitään normaalia isompaa oo ollu. Viime vuosina ollaan jopa lähennytty, jota en ois koskaa voinu uskoa. Mullaki teini-ikä alkaa jäämään taakse, ni osaa arvostaa perhettä paljo enemmän.
Isän kans välit ei oo koskaan ollu hirmu läheiset, mut sit siin mun muutossa välit kylmeni aika pahasti. Tuli sillon sanottua, puolin ja toisin, asioita, jotka olis voinu jättää sanomatta. Ja sit nyt kesäl välit vaa paheni. Koko homma vaan räjähti käsiin. Viime puhelu isän kans jouluna oli tosin jo enne paremmasta, jospa vuodet tekee tehtäväsä tässäki asiassa.
Mun kahen siskon kans mulla on hyvät välit. Nyt viimeaikoina ollaan toisen siskon kans lähennytty tosi paljo. Aikasemmin ku asuttiin saman katon alla, joskus vuosia sitte, ni oltiin napit vastakkain kokoajan. Molemmat tosin oltiin sillon teini-ikäsiä. Mulla oli alkamassa, ja siskolla loppumassa. Mä pystyn nykyään kertoon siskolle asioita, joita en ois uskonu pystyväni kertomaan joku vuos sitte. Tosi paljo on yllättäny kuin paljo meis on loppujen lopuks samaa. Luonteelta me sit ollaanki ku yö ja päivä.
Kavereiden kans, noh, ne kestää mua muutaman vuoden ja sit vaihtuu kaveripiiri. Osa ihan mun omaa syytä, mut osa sit jostain kumman syystä kääntää selkäsä. Oon kyl tosi huono pitään yhteyttä, mut eipä muhunkaan pidetä. Mua ärsyttää tosi paljo se et kaveripiiri vaihtuu vähän väliä, mut mä en kai osaa pitää kaverisuhteita yllä.
Tästä nyt tuli vähä lyhyt, mut onpaha jotaki ainaki.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Pitkästä aikaa
Moikka!
Pitkästä aikaa täs kirjottelen teille taas, tarkotus on ollu kirjotella jo pidempää, mutta empähän oo aikaseksi saanu. Reilu kaks kuukautta sitte viimeks oon kirjottanu, paljo on ehtiny tapahtuu. Joulu meni ihan hyvin, isä soitti mulle jouluaattona. Se kysy sit, et miten koulus menee, ja aattelin et nyt mä sit sanon. Isä otti asian tosi paljo paremmin ku oletin. Ei saanu raivareit tai mitää. Sano vaa, et se on mun päätös. Positiivisesti olin yllättyny. Hyvä niin!
Viime viikol kävin työkkäris, oon MYÖHÄSSÄ näitten kans, mut ei sille voi mitää. Huomenna aika ammatinvalintaohjaukseen. Mulla on muutama ala jo mietinnäs, mut viimestä päätöstä en oo viel tehny. Eläintenhoitaja on nyt se mun ykkösvaihtoehto. Mulla on nää urasuunnitelmat muuttunu niin miljoonaan kertaan. Mut tykkään ihan hirveesti olla eläinten kans, ja se ois kyl sellane työ mistä oikeesti nauttisin.
Muutamaa paikkakuntaaki oon miettiny. Kitee on yks vaihtoehto, lähellä Venäjän rajaa, siel ei vaan voi asuntolas olla viikonloppui ku erikoisluvalla. Tervola ois kans iha ok, aika pohjoses tosin. Tornion lähellä. Kajaaniski olis, mut äh, oon muutamaan kertaan käyny Kajaanis, ni en oo oikeen tykästyny. Hyvinkää ois iha jees, mut taitaa mulle olla liian eteläs. Muhos, ummm, Oulus asuu paljo porukkaa, joitten kans en haluu olla missään tekemisis. Todennäkösesti ykkösvaihtoehtona haen Kiteelle tai Tervolaan. Mut kattoo sit minne pääsee.
Yritän ruveta postaan useemmin, mut en voi luvata mitään.
Pitkästä aikaa täs kirjottelen teille taas, tarkotus on ollu kirjotella jo pidempää, mutta empähän oo aikaseksi saanu. Reilu kaks kuukautta sitte viimeks oon kirjottanu, paljo on ehtiny tapahtuu. Joulu meni ihan hyvin, isä soitti mulle jouluaattona. Se kysy sit, et miten koulus menee, ja aattelin et nyt mä sit sanon. Isä otti asian tosi paljo paremmin ku oletin. Ei saanu raivareit tai mitää. Sano vaa, et se on mun päätös. Positiivisesti olin yllättyny. Hyvä niin!
Viime viikol kävin työkkäris, oon MYÖHÄSSÄ näitten kans, mut ei sille voi mitää. Huomenna aika ammatinvalintaohjaukseen. Mulla on muutama ala jo mietinnäs, mut viimestä päätöstä en oo viel tehny. Eläintenhoitaja on nyt se mun ykkösvaihtoehto. Mulla on nää urasuunnitelmat muuttunu niin miljoonaan kertaan. Mut tykkään ihan hirveesti olla eläinten kans, ja se ois kyl sellane työ mistä oikeesti nauttisin.
Muutamaa paikkakuntaaki oon miettiny. Kitee on yks vaihtoehto, lähellä Venäjän rajaa, siel ei vaan voi asuntolas olla viikonloppui ku erikoisluvalla. Tervola ois kans iha ok, aika pohjoses tosin. Tornion lähellä. Kajaaniski olis, mut äh, oon muutamaan kertaan käyny Kajaanis, ni en oo oikeen tykästyny. Hyvinkää ois iha jees, mut taitaa mulle olla liian eteläs. Muhos, ummm, Oulus asuu paljo porukkaa, joitten kans en haluu olla missään tekemisis. Todennäkösesti ykkösvaihtoehtona haen Kiteelle tai Tervolaan. Mut kattoo sit minne pääsee.
Yritän ruveta postaan useemmin, mut en voi luvata mitään.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Friends? Is there any anymore?
Anteeks taas hiljaiseloni. Ei mulla mitään sen suurempaa syytä siihen oo. En oo vaan saanu aikaseks kirjottaa. Pientä edistystä kouluasiassa, sain kerrottua äidille. Se otti asian kevyemmin ku ajattelin. Äiti heitti pari ihan hyvää vaihtoehtoo pöydälle, nyt pitää vaan miettii mitä teen. Eniten mä stressaan isälle kertomista. Mä niin tiedän miten se tulee reagoimaan, ja tuskin se mua kuuntelee ku ei oo aikasemminkaa. Odotettavissa on taas yks riita lisää... Mä niin haluisin olla isän kans väleis, mut ei se anna mulle vaihtoehtoja! Ei kuuntele mun puolta asioista, uskoo ainoostaan mitä mun äitipuoli syöttää sille. Ei se nää edes omia virheitään, saatikka sitten äitipuolen virheitä. Ja niin pitkään ku ne jaksaa mua syyttää äitipuolen maineen pilaamisesta, jota en ees oo tehny, ni unohan koko välien selvittämisen. Mä puhuin omille kavereille mun huolista, ja mä luulin, et se jää meidän väliseks. Ei se oo mun vastuulla, jos mun kaverit puhuu etteenpäin. Ja luuleeko ne tosiaan ettei muut pudasjärveläiset tiiä millanen ihminen mun äitipuoli on? Ite se on maineensa pilannu, sil asial ei oo mitään tekemistä mun kanssa.
Toivepostauksia yritän pikkuhiljaa kirjotella. Yhellä kertaa en saa hirveesti niit kirjotettuu, enkä haluu niist mitää tynkä tekstejä. Lupasin yhden syyslomalla tulevan, mut ei sit tullu. En enää ees pysty pitään lupauksia, hienoa...
Askissa joku kysy mun luonteenpiirteitä, ja sanoin yheks luotettavuus. Sit tuli yks toine, mis vaa sanottiin et "hah, luotettava". Se jäi hämmentämään mua. Eli sinä kuka laitoit sen, jos luet tätä, voisit hieman avata tota. Laitoinki vastaukseks et perustele?, ku aattelin et sen ihmisen mielestä, kuka sen laitto, en oo luotettava. No en ehk kaikkien mielest ookkaa, mut kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Mulla ois mielessä vaikka kuin paljo kirjotettavaa, mut en vaa saa puettuu ajatuksii sanoiks. Mun pää on sellanen sekamelska. Mun mielialat vaihtelee päivän aikana naurusta itkuun.
Yks asia minkä oon huomioinu viime aikoina on, kuin hyvin pudislaiset pitää yhteyttä toisiisa. Tälläsen käsityksen ainaki oon saanu. Kumma vaan miten mä oon jääny sen ringin ulkopuolelle? Yläaste aikasista kavereista mulla ei oo jälellä enää montaakaa, jos sit enää niitäkää. Muut on kyl pitäny yhteyttä hyvin ja näkevät usein. No tietty välimatka vaikuttaa, asunha mä aika kaukana. Mut jumalauta netti on olemassa. Mä en jaksa pitää yhteyttä niihin ennää, ku ei ketään tunnu enää kiinnostavan. Vois varmaa siivota facenki kaverilistaa, varmaa 50% on sellassii, jotka vois poistaa kokonaan. Mulla kaveriporukat tuntuu vaihtelevan parin, kolmen vuoden välein. Ilman minkäänlaista pysyvyyttä. Ja minkä hiton takia! Mä en edes ennää itte tiiä. Mussa sen vian on pakko olla. Tyypit kyllästyy muhun parin vuoden jälkeen. Ja se satuttaa ihan helvetisti. En mä voi sitä kieltääkkään. Mikä mus on, et mua ei kestä kun sen pari vuotta? Mä yritän parhaani olla hyvä ystävä, mut ei se tunnu riittävän kenellekkään.
-Miia
Toivepostauksia yritän pikkuhiljaa kirjotella. Yhellä kertaa en saa hirveesti niit kirjotettuu, enkä haluu niist mitää tynkä tekstejä. Lupasin yhden syyslomalla tulevan, mut ei sit tullu. En enää ees pysty pitään lupauksia, hienoa...
Askissa joku kysy mun luonteenpiirteitä, ja sanoin yheks luotettavuus. Sit tuli yks toine, mis vaa sanottiin et "hah, luotettava". Se jäi hämmentämään mua. Eli sinä kuka laitoit sen, jos luet tätä, voisit hieman avata tota. Laitoinki vastaukseks et perustele?, ku aattelin et sen ihmisen mielestä, kuka sen laitto, en oo luotettava. No en ehk kaikkien mielest ookkaa, mut kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Mulla ois mielessä vaikka kuin paljo kirjotettavaa, mut en vaa saa puettuu ajatuksii sanoiks. Mun pää on sellanen sekamelska. Mun mielialat vaihtelee päivän aikana naurusta itkuun.
Yks asia minkä oon huomioinu viime aikoina on, kuin hyvin pudislaiset pitää yhteyttä toisiisa. Tälläsen käsityksen ainaki oon saanu. Kumma vaan miten mä oon jääny sen ringin ulkopuolelle? Yläaste aikasista kavereista mulla ei oo jälellä enää montaakaa, jos sit enää niitäkää. Muut on kyl pitäny yhteyttä hyvin ja näkevät usein. No tietty välimatka vaikuttaa, asunha mä aika kaukana. Mut jumalauta netti on olemassa. Mä en jaksa pitää yhteyttä niihin ennää, ku ei ketään tunnu enää kiinnostavan. Vois varmaa siivota facenki kaverilistaa, varmaa 50% on sellassii, jotka vois poistaa kokonaan. Mulla kaveriporukat tuntuu vaihtelevan parin, kolmen vuoden välein. Ilman minkäänlaista pysyvyyttä. Ja minkä hiton takia! Mä en edes ennää itte tiiä. Mussa sen vian on pakko olla. Tyypit kyllästyy muhun parin vuoden jälkeen. Ja se satuttaa ihan helvetisti. En mä voi sitä kieltääkkään. Mikä mus on, et mua ei kestä kun sen pari vuotta? Mä yritän parhaani olla hyvä ystävä, mut ei se tunnu riittävän kenellekkään.
-Miia
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Päätöksiä
Laitoin tos vähän aikaa sitte opolle viestiä, et pitäs jutella opinnoista. Eli sillon aattelin sanoo et haluun keskeyttää opinnot asap. Laitoin netin kautta kelalle tiedon keskeyttämisestä, et ei tuu opintotukee turhaan. Ettei sit tuu ongelmii jatkossa, jos sit tulee turhaan. Saa nähä rupeeko ne periin takas tän syksyn tukia. Tän jakson jälkeen siis jätän lukion nyt sit kesken. Turhaan mä siel tunnilla istusin, jos en jatka enää. Oon aatellu, et ettisin sit koulun tilalle jotai töitä. Ei siit tulis mitään, jos vaan olisin päivät kotona tekemättä yhtään mitään.
Nyt ois sitte vaan se hankalin osa eessä. Kertoo porukoille. Isälle kerron vasta kasvotusten, varmaan kesällä. Äidille ois tarkotus kertoo tällä viikolla. Eilen tuli puheeks muutama kouluun liittyvä juttu, mut en saanu sanottuu. Meinasin kyllä, mut emmä tiedä miten mä sen selittäsin.
Päätöksen oon siis tehny jättää ton lukion nyt kesken. Mun pää ei vaan kestä niitä paineita. Tämäkin jakso meni täysin ohi, ni en sais luettuu edes neljään vuoteen. Nyt rupeen sit miettii sitä työjuttua. Varmaan johonki kauppaan pääsee, vaikka ei se mun juttu oo ollenkaan.. Mut parempi se kun ei yhtään mitään.
Keväällä sit haku jonnekkin. Johonki uuteen paikkaan, tarviin täysin uuden alun. Täst kaupunginst ei oo enää mitään jälellä. Tietääks joku jotain sivuu mist näkis, et mis eri kaupungeis voi opiskella jotai tiettyä alaa? Google haku on niin sekava, ku se ei anna kaikkia vaihtoehtoja. Ja jos tiiätte mis voi opiskella nuoriso-ohjaajaks tai merkonomiks ni heittäkkää kommentteihin. Merkonomiks voi varmaa kyl opiskella oikeestaa missä vaan. Oon aatellu jonnekki Keski-Suomeen muuttoo. Pohjoseen päin en mielellään mee, sielt voi sit isält tulla paineita käydä useemmin. Pieni etäisyys, joka on kyl nytki, tekee iha hyvää.
Äiti haluais mun menevän sinne joko jouluna tai itsenäisyys päivän aikaa. Mut en oo viel valmis kohtaamaan niitä ihmisii siellä, mä tiedän et ne ei pidä musta ihmisenä. Melkeen kaikki siel pitää mua ihan kusipäänä, ja ties mitä juoruja musta liikkuu Pudiksella. En ees halua tietää.
-Miia
Nyt ois sitte vaan se hankalin osa eessä. Kertoo porukoille. Isälle kerron vasta kasvotusten, varmaan kesällä. Äidille ois tarkotus kertoo tällä viikolla. Eilen tuli puheeks muutama kouluun liittyvä juttu, mut en saanu sanottuu. Meinasin kyllä, mut emmä tiedä miten mä sen selittäsin.
Päätöksen oon siis tehny jättää ton lukion nyt kesken. Mun pää ei vaan kestä niitä paineita. Tämäkin jakso meni täysin ohi, ni en sais luettuu edes neljään vuoteen. Nyt rupeen sit miettii sitä työjuttua. Varmaan johonki kauppaan pääsee, vaikka ei se mun juttu oo ollenkaan.. Mut parempi se kun ei yhtään mitään.
Keväällä sit haku jonnekkin. Johonki uuteen paikkaan, tarviin täysin uuden alun. Täst kaupunginst ei oo enää mitään jälellä. Tietääks joku jotain sivuu mist näkis, et mis eri kaupungeis voi opiskella jotai tiettyä alaa? Google haku on niin sekava, ku se ei anna kaikkia vaihtoehtoja. Ja jos tiiätte mis voi opiskella nuoriso-ohjaajaks tai merkonomiks ni heittäkkää kommentteihin. Merkonomiks voi varmaa kyl opiskella oikeestaa missä vaan. Oon aatellu jonnekki Keski-Suomeen muuttoo. Pohjoseen päin en mielellään mee, sielt voi sit isält tulla paineita käydä useemmin. Pieni etäisyys, joka on kyl nytki, tekee iha hyvää.
Äiti haluais mun menevän sinne joko jouluna tai itsenäisyys päivän aikaa. Mut en oo viel valmis kohtaamaan niitä ihmisii siellä, mä tiedän et ne ei pidä musta ihmisenä. Melkeen kaikki siel pitää mua ihan kusipäänä, ja ties mitä juoruja musta liikkuu Pudiksella. En ees halua tietää.
-Miia
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
School and stuff
Taas on ollu vähä taukoo kirjottamisesta. Oon yrittäny saaha tekstiä aikaseks, mut ollu vähä hankalaa. En oo vaa saanu sanoja kirjotettua. Niitä toivepostauksiakaan ei tullu syysloman aikana, toisin ku tavallaan lupasin. Anteeksi siitä! Blogi oli piilotettuna peräti päivän, pistin sen piiloon,, ku en ollu kirjottanu aikoihin. Mut aattelin täs et hieman päivitän kuuulumisia.
Mulle kuuluu tällähetkel hieman sekavaa. En tiiä yhtään mitä mä teen ton koulun kans. Liian isot paineet ja ääh, en oikee osaa selittää. Oon harkinnu sitä vaihtoehtoo et keväällä hakisin opiskeleen amiskaan joko nuoriso-ohjaajaks (kuulostaa tosi hölmölle), tai sit merkonomiks. MInä nuoriso-ohjaajana, senku näkis. Varsinki tässä elämäntilanteessa, ku ei meinaa kouluja saaha loppuun. Toisaalta se kiinnostas. Mut en sit toisaalt tiedä oisko musta siihe hommaan.
Tuo lukio tosiaan ei ota nyt onnistuakseen. Tökkii tosi pahasti, mitä lähemmäs kirjotuksia mennee ni paineet vaan kasvaa. Ja mun pää ei kestä sitä painetta. Kaikenlisäks mulla ei oo mitään motivaatiota lukioon nyt. Mitä enemmän mä asiaa mietin, sen varmempi oon siit, et jätän ton kesken ja vaihan amiskaan. Mut lopullinen päätös pitäs kuitenki tehä lähiaikoina. Mä vaan niin tiedän miten porukat reagoi siihen, jos mä nyt oon jättämäs ton kesken. Isän reaktion mä tiedän jo. Se oli jo niin pettyny, ku kerroin lukevani neljään vuoteen. Se raivostuu, mä niin tiedän sen. Oon isälle muutenki jo niin paha pettymys... Mut omaha on koulutkseni kuitenki. Ja miks stressata ittesä iha loppuu, koulus johon ei oo motivaatiota.
Toi kouluhomma mulla nyt on päällimmäisenä mieles. Jotaki sen kans ois nyt kuitenki tehtävä. Ja jos mä jätän lukion kesken, ni sit mä muutan pois täst kaupungist. Täältä ei oo jääny sellasii asioita minkä takia voisin jäädä. Ei mul oo mitää syytä jäädä tänne. No tietysti äiti ja mun sisko asuu tääl, mut tuntuu, et tarviisin kaikkeen vähä etäisyyttä. No asuuhan täs lähialueella muutaki sukua. En mä vaa tiedä. Etäisyys kaikkiin tuntus tällähetkel niin hyvält vaihtoeholta.
Tälläst tänää. MIks kaiken pitää olla näin hankalaa??
-Miia
Mulle kuuluu tällähetkel hieman sekavaa. En tiiä yhtään mitä mä teen ton koulun kans. Liian isot paineet ja ääh, en oikee osaa selittää. Oon harkinnu sitä vaihtoehtoo et keväällä hakisin opiskeleen amiskaan joko nuoriso-ohjaajaks (kuulostaa tosi hölmölle), tai sit merkonomiks. MInä nuoriso-ohjaajana, senku näkis. Varsinki tässä elämäntilanteessa, ku ei meinaa kouluja saaha loppuun. Toisaalta se kiinnostas. Mut en sit toisaalt tiedä oisko musta siihe hommaan.
Tuo lukio tosiaan ei ota nyt onnistuakseen. Tökkii tosi pahasti, mitä lähemmäs kirjotuksia mennee ni paineet vaan kasvaa. Ja mun pää ei kestä sitä painetta. Kaikenlisäks mulla ei oo mitään motivaatiota lukioon nyt. Mitä enemmän mä asiaa mietin, sen varmempi oon siit, et jätän ton kesken ja vaihan amiskaan. Mut lopullinen päätös pitäs kuitenki tehä lähiaikoina. Mä vaan niin tiedän miten porukat reagoi siihen, jos mä nyt oon jättämäs ton kesken. Isän reaktion mä tiedän jo. Se oli jo niin pettyny, ku kerroin lukevani neljään vuoteen. Se raivostuu, mä niin tiedän sen. Oon isälle muutenki jo niin paha pettymys... Mut omaha on koulutkseni kuitenki. Ja miks stressata ittesä iha loppuu, koulus johon ei oo motivaatiota.
Toi kouluhomma mulla nyt on päällimmäisenä mieles. Jotaki sen kans ois nyt kuitenki tehtävä. Ja jos mä jätän lukion kesken, ni sit mä muutan pois täst kaupungist. Täältä ei oo jääny sellasii asioita minkä takia voisin jäädä. Ei mul oo mitää syytä jäädä tänne. No tietysti äiti ja mun sisko asuu tääl, mut tuntuu, et tarviisin kaikkeen vähä etäisyyttä. No asuuhan täs lähialueella muutaki sukua. En mä vaa tiedä. Etäisyys kaikkiin tuntus tällähetkel niin hyvält vaihtoeholta.
Tälläst tänää. MIks kaiken pitää olla näin hankalaa??
-Miia
maanantai 7. lokakuuta 2013
Tired
Anteeks taas postaustauosta! Bloggaaminen ei vaan oo jaksanu innostaa, eikä mitään isoa oo ees tapahtunu. Enkä oo keksiny mitään postattavaa. Ask.fm:ään tuli muutamia postausideoita. Kiitos niistä! Kaikki meni harkintalistalle, ja lisää voi heitellä, joko tänne tai askin puolelle. Saatiin viikonloppuna kunnon netti. 4G WLAN Mokkula. Ja hyvin pelittää.
Mitäs mulle sit kuuluu. Hmm, iha ok vissii. En mä oikee tiedä. Koulussa tosi rankka jakso menossa, 3 kurssia kieliä, yh:ta ja psykaa. Itteeni tosin saan syyttää, itte oon lukkarini tehny. Opoki mulla piti olla, mut se oli otettu pois jostai syystä. Ens viikolla selvittelen sen sitte. Kohta on syysloma, onneks. Tarviin taukoa koulusta. Koulun käyminen tökkiii tosi pahasti, motivaatio ihan nollassa. En tiiä mikä siinä taas tökkiii. Kursseja ei kärsi jäähä kesken enää ollenkaa, tai en valmistu neljään vuoteenkaa. Paineet on kovat valmistua. Ei tosiaa oo mitää tietoa mikä siin taas tökkii. Viime jakson lopussa jo rupes tuntumaa tosi raskaalle. Ärsyttää ku en jaksa yhtään mitään. Mitään muuta kotona tee ku istun koneen eessä. Äitiki rupee huomauttelemaan asiasta. Mut sillon mä pääsen pakoon todellisuutta. Varsinki jos mä pelaan Ragnarokkia. Sillon en aattele mitään, keskityn täysin pelaamiseen. Maailma katoaa ympäriltä. Tykkään siit et maailma katoo ympäriltä, saan hetkeks puskettuu kaiken paskan pois mielestä. Haluun vaan pakoon todellisuutta. Todellisuus ei oo sitä mitä mä haluan...
-Miia
Mitäs mulle sit kuuluu. Hmm, iha ok vissii. En mä oikee tiedä. Koulussa tosi rankka jakso menossa, 3 kurssia kieliä, yh:ta ja psykaa. Itteeni tosin saan syyttää, itte oon lukkarini tehny. Opoki mulla piti olla, mut se oli otettu pois jostai syystä. Ens viikolla selvittelen sen sitte. Kohta on syysloma, onneks. Tarviin taukoa koulusta. Koulun käyminen tökkiii tosi pahasti, motivaatio ihan nollassa. En tiiä mikä siinä taas tökkiii. Kursseja ei kärsi jäähä kesken enää ollenkaa, tai en valmistu neljään vuoteenkaa. Paineet on kovat valmistua. Ei tosiaa oo mitää tietoa mikä siin taas tökkii. Viime jakson lopussa jo rupes tuntumaa tosi raskaalle. Ärsyttää ku en jaksa yhtään mitään. Mitään muuta kotona tee ku istun koneen eessä. Äitiki rupee huomauttelemaan asiasta. Mut sillon mä pääsen pakoon todellisuutta. Varsinki jos mä pelaan Ragnarokkia. Sillon en aattele mitään, keskityn täysin pelaamiseen. Maailma katoaa ympäriltä. Tykkään siit et maailma katoo ympäriltä, saan hetkeks puskettuu kaiken paskan pois mielestä. Haluun vaan pakoon todellisuutta. Todellisuus ei oo sitä mitä mä haluan...
-Miia
tiistai 24. syyskuuta 2013
Happy! Finally
Mistähä sitä oikeen alottas. Taas ollu hieman taukoo tosta kirjottelusta, vaikka ois kuinka paljo kirjotettavaa. En vaan oo saanu aikaseks, meidän mokkula ei oo toiminu kunnolla parriin päivään. Kaikkee on käyny sen jälkeen ku viimeks nopeesti päivittelin kuulumisia. Oon ollu viimesimmät päivät iha fiiliksissä. Pelkkää hymyä vaan, en oo näin onnelline ollu moneen vuoteen. Tarkemmin ku miettii, ni en viimesimpään seittemään vuoteen. Kerranki asiat alkaa mennä hyvin. Mikä sit aiheuttaa tän onnellisuuden, syy on tasan yks ihminen. Ei varmaan tarvii tarkemmin sanoo, et kuka, taidatte arvata ilmanki. Kaks viikkoo sitte nähtiin, se oli muutama päivä aikasemmin, ku mitä viimeks kirjotin. En vaa sillo tullu mainittua. Oli sillä samalla viikolla tarkotus nähä toiseenki kertaan, mut mä satuin oleen kippeenä loppuviikosta. Tällä viikol nähään vissiin sit taas. Miten yks ihminen voi saaha mun pään näin sekasin :) Muutama tietty sana ja mä sekoon ihan totaalisesti.
Huomen ruotsin koe, tuun kusemaan sen niin totaalisesti. Oon onnelline jos se ees menee läpi. Saa nähä pysyyks ajatukset kasassa huomennakaa. Tänään raahauduin koululle vaan PUOLEN tunnin takia, ei vituta yhtään ei. Ruotsin kertaus siis oli tänään. Tää koeviikko on tosi helppo, vaan kaks koetta. Huomenna se ruotsi ja sit ens maanantaina hissa. Ens viikon tiistaina alkaaki sit jo uus jakso. Se onki sit kunnon tappojakso, 3 kurssia kieliä, kaks enkkua ja ruotsi. Siihe päälle viel psyka, opo ja yhteiskuntaoppi. Eihä tos muute ois mitää, mut 3 kurssia kieliä. Mut iteppähä lukkarini tein, et itteeni saan vaan syyttää. Harmi, etten hoksannu aiemmin tota, oisin ottanu jonku pois sielt, nyt se on vähä myöhästä jo. Toivottavasti jaksan.
Tossa nyt hiema mitä täs on nyt tapahtunu viime aikoina. Yritän ruveta useemmin kirjottaan, nyt vaan on ollu omas pääs nii paljo selvitettävää, et en oo saanu aikaseksi kirjottaa mitään. Enkä haluu saada sen yhen suhteen toivoa liian korkeelle, siks siit pidän vähä matalempaa profiilia. Ettei vaan käy niinku viimeks, tosin mul on täst nyt paljo parempi fiilis. Antaa asioiden mennä omalla painollaan ja kattoo sit kuinka käy. Toivottavasti mahollisimman hyvin.
Eiliseen päivään oon tosi tyytyväine, sain aikaseks tosi paljo. Siivosin omaa huonetta, sain vimeinki maton lattialle. Siivosin muutenki hiema paikkoja. Tosi hyvä fiilis oli kokopäivän, ollu tänäänki. Toivottavasti tää jatkuu!
-Miia
Huomen ruotsin koe, tuun kusemaan sen niin totaalisesti. Oon onnelline jos se ees menee läpi. Saa nähä pysyyks ajatukset kasassa huomennakaa. Tänään raahauduin koululle vaan PUOLEN tunnin takia, ei vituta yhtään ei. Ruotsin kertaus siis oli tänään. Tää koeviikko on tosi helppo, vaan kaks koetta. Huomenna se ruotsi ja sit ens maanantaina hissa. Ens viikon tiistaina alkaaki sit jo uus jakso. Se onki sit kunnon tappojakso, 3 kurssia kieliä, kaks enkkua ja ruotsi. Siihe päälle viel psyka, opo ja yhteiskuntaoppi. Eihä tos muute ois mitää, mut 3 kurssia kieliä. Mut iteppähä lukkarini tein, et itteeni saan vaan syyttää. Harmi, etten hoksannu aiemmin tota, oisin ottanu jonku pois sielt, nyt se on vähä myöhästä jo. Toivottavasti jaksan.
Tossa nyt hiema mitä täs on nyt tapahtunu viime aikoina. Yritän ruveta useemmin kirjottaan, nyt vaan on ollu omas pääs nii paljo selvitettävää, et en oo saanu aikaseksi kirjottaa mitään. Enkä haluu saada sen yhen suhteen toivoa liian korkeelle, siks siit pidän vähä matalempaa profiilia. Ettei vaan käy niinku viimeks, tosin mul on täst nyt paljo parempi fiilis. Antaa asioiden mennä omalla painollaan ja kattoo sit kuinka käy. Toivottavasti mahollisimman hyvin.
Eiliseen päivään oon tosi tyytyväine, sain aikaseks tosi paljo. Siivosin omaa huonetta, sain vimeinki maton lattialle. Siivosin muutenki hiema paikkoja. Tosi hyvä fiilis oli kokopäivän, ollu tänäänki. Toivottavasti tää jatkuu!
-Miia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)